Maanantai oli ihan jees päivä muuten, mutta huimasi koulussa kamalasti. D:
Koulun jälkeen kotiin tultuani söin jotain välipalaa ja otin kolmen tunnin päikkärit. :D Sen jälkeen menin siskoni kanssa isälle yöksi. Untahan siellä ei tietty saanut, koska se pikkukakara huutaa yöt. -.-
Tiistaina koulussa oli erityisen raskasta, koska sain taas kuunnella niitä helvetin suloisia sanoja minun mielenterveydestäni ja viiltelystä. :33333 Tuntuu vain, että haluaisi täältä pois. Mieluiten lopullisesti. Tuntuu, että kohta ei ole muuta vaihtoehtoa kun lopettaa elämäni kokonaan. Olen niin kyllästynyt kaikkeen. Ei ole kavereita kun korkeintaan vain netissä ja sieläkin vain muutama. Mikään ei tunnu enää miltään. En jaksa enää tätä jatkuvaa pettymistä, kiusaamista ja kaikkea mahdollista. Elämäni on niin perseestä. Teen vääriä valintoja päivittäin. Viiltely on pahentunut. Muutama viilto ei riitä. Viiltoja voi tulla päivän aikana monia kymmeniä. Mikään muu ei helpota. Olen yrittänyt melkein kaikkia keinoja maasta taivaaseen, mutta turhaan. Kaikki on humpuukia. Ei niistä oikeasti mikään toimi. Kaikki on turhanpäiväisiä neuvoja. Ei niitä kannata kuunnella. Ne eivät tule auttamaan. Viiltelystä ei pääse eroon. Ja vaikka jonkun kumman syyn takia pystyisin lopettaa viiltelyn, arvet seuraavat minua käsissäni ja jaloissani koko loppuelämäni ajan. Se tieto on masentaa minua entisestään.
Viiltely ei kuitenkaan ole ainoa väärä valintani. En tiedä kannattaisiko tätä sanoa, mutta olen muutamaan otteeseen joutunut turvautumaan alkoholiin. Ihan vain pari-kolme kertaa eli en tosiaankaan ole mikään helvetin alkoholisti. Niitäkin muutamaa kertaa kadun ihan helvetisti, mutta en siinä mielentilassa ole keksinyt muutakaan. Viiltely ei ole tuntunut miltään, joten päätin tarttua pulloon. Mutta voin sanoa, että alkoholi ei ratkaise ongelmia. Ja sitä ei todellakaan kannata mennä juomaan varsinkaan alaikäisenä! En ole nyt onneksi pitkään aikaan miettinyt viinaa. Näistä juomisistani en ole pystynyt puhua kenellekään, koska häpeän sitä enemmän kuin arpiani. Eli todella paljon.
No, se nyt tästä angstista.
Tänään keskiviikkona on ollut melkein yhtä raskasta, koska koulussa oli samalaista ja äitini kertoi, että eräs opettaja oli nähnyt käteni ja huolestunut minusta. Opettaja oli sitten kysellyt yhdeltä sukulaiseltani, että tietääkö äitini, että minulla ei ole kaikki hyvin. Tämä sukulainen ei ollut tiennyt minun viiltelystä ja tietty hänkin järkyttyi. Ei tässä kuule kauaa niin koko suku varmaan tietää. :33333
Päivällä kävinkin sitten terkkarilla. Käynnin jälkeen kuitenkin alkoi ahdistamaan, koska pelottaa se lääkärille meno. Vaikka se ei olekaan vielä pitkään aikaan, mutta kuitenkin. Pelottaa, että jos se lääkäri diagnosoi minulle masennuksen tms. D: Ahdistaa ihan perkeleesti. Saa nähdä sitten miten yöllä uni tulee. On paljon asioita taas mietittävänä. JA PERJANTAINA ENGLANNIN KOE! En osaa mitään ja en jaksa lukea. Ihan sama. Ei jaksa kiinnostaa joku vitun englanti. En ole ollut englannissa koskaan ikinä milloinkaan hyvä ja en tule ikinä olemaankaan. Minulla on nyt hieman sellaiset fiilikset, että ihan vitun sama mikä siitä tulee. Nooh, toivoisin, että saisin edes seiskan...
Loppuun vielä biisi, joka soi nyt ja johon olen rakastunut täysin. DEMI LOVATO ON IHANA! <3
Mooooikka!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti