Nyt ei ole taaskaan mitään järkevää syytä miksi... Haluan vain purkaa pahan oloni....
En halua huomenna kouluun. En halua enää koskaan kouluun. Kaveriporukka, mihin ennen kuuluin on hylännyt minut. He vain vittuilevat minulle, jos yritän tulla porukkaan. Tekopyhiä paskoja kaikki! Riparilla sitä väitettiin, että voin tulla puhumaan heille aina ja he eivät tule hylkäämään minua koskaan. Eivät varsinkaan nyt kun minulla on vaikeaa. Nooh... TOISIN KÄVI. TEKOPYHIÄ PASKOJA OVAT. Olen miettinyt, että miten olen voinut olla heidän kaveri. Tuntuu ja näyttää siltä, että he löysivät minua paremman henkilön porukkaansa. Ihmisen, jota inhoan eniten tässä maailmassa. Inhoan häntä, koska hän on yksi näistä paskanpuhujista. -.-
BTW, takaisin aiheeseen miksi en halua varsinkaan huomenna kouluun. Syy on yksinkertainen: Huomenna minulla on kotitaloutta ja minä joudun varmaan olemaan yksin, koska siellä ei ole mukavia ihmisiä. Eikä varsinkaan sellaisia, jotka hyväksyisivät minut ryhmäänsä. Tästä ex-kaveriporukasta, johon kuuluin, on samalla tunnilla muutamat, mutta minä en tietenkään mahdu ryhmään :3 Olen eristäytynyt ja negatiivinen paska. Ei kukaan minusta tai minun tunteistani välitä. Kaikkien kannalta olisi parempi jos lähtisin suosiolla sitten vaikka hullujen huoneelle jos muukaan ei auta. ;_; Haluan vain pois täältä. En jaksa koulua. En jaksa syyttäviä katseita. En jaksa selkäni takana puhumista. En jaksa käydä koulua. Motivaatio on kadonnut. Minulla on vaikeuksia opiskelussa. En osaa enää keskittyä tunneilla ja sen seurauksena en opi mitään. Ei ole mitään ideaa käydä koulussa jos ei kuitenkaan opi mitään. En edes tiedä miten pystyin tsemppaamaan itseäni viime keväällä jaksamaan loppuun asti.... Minulla ei ole enää voimia. Kaikki on käytetty ja en saa mistään lisää. Kävelen tunnelissa ja valoa ei näy missään. En jaksa enää yksinkertaisesti. Olen yrittänyt kaikkeni, mutta turhaan. Ei tästä tule mitään. Ainoat elämäniloni ovat kolme kaveriani, musiikki, tietokone ja viiltely. Tai no... voiko viiltelyä laskea elämäniloksi? En tiedä, mutta siitä minulle tulee ainakin hetkellisesti parempi ja turvallisempi olo. Ja nyt kaikki luulevat minua mielisairaaksi, kun ajattelen noin. No, se hän on periaatteessa totta; minulla on mielenterveysongelmia. En voi sitä kieltää. Mutta nyt minua luullaan täyshulluksi. Ihan sama. Luulkaa mitä haluatte. Ei minua kiinnosta mitä randomit minusta ajattelevat. Kiitos. En jaksa angstata enempää. Näkemiin!
PS. Sori vuodatuksesta, mutta oli ihan pakko... #vitutus #ahdistus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti