Kun mikään ei tunnu miltään, kipu korvaa ystävän.

Päivää taas pitkästä aikaa. Mulla on menny tosi huonosti nyt nämä pari viikkoa.. Sain matikan kokeesta 5- . Ei se enää sureta minua ollenkaan.. Olen vain iloinen, että pääsin läpi. Opettaja sanoi, että hänen täytyy alkaa miettimään, mitä hän tekee kanssani.. Mutta joudun kuitenkin keskustelemaan hänen kanssaan. Olen aina ennen ollut hyvä matikassa ja saanut ysejä, mutta meidän mahtava matikan ope jäi tänä vuonna eläkkeelle ja hänen tilalleen tuli maailman paskin opettaja I.K.I.N.Ä . En ymmärrä hänen opetuksestaan yhtään mitään ja hän on muutenkin ärsyttävä ihminen.
Sitten muuten sain enkun kokeesta 8½. Se meni ihan hyvin :D

:3333333333333

Koulussa olen joutunut jo matikan, liikunnan ja biologian opettajan puhutteluihin. Uskon, että ensi viikolla viimeistään joudun meidän pelottavan äidinkielen opettajan puhutteluun, koska en aio tehdä yhtä kirjoitusta. En vain pysty keksimään 4 kappaleen kirjoitusta viime viikkoisesta liikuntapäivästä. Ja ei minulla kyllä ole edes motivaatiota siihen hommaan. Pelottaa jo valmiiksi, että miten hän suhtautuu. :| Siinä onkin oikeastaan kuulumiseni koulumaailmasta.

Kävin tänään terkkarilla. Keskusteltiin mm. koulusta, ensi viikon Rovaniemi -reissusta (joka pelottaa ihan saatanasti), itsetuhoisista ajatuksistani, viiltelystä jne.. Hän huomasi, että nykyään viiltelen paljon ranteeseen.. No totta vitussa itsekin olen sen huomannut, mutta en pysty vain enää pitämään itseäni aisoissa..Hän sanoi, että jos tappaisin itseni niin se ei olisi hänelle ihan sama ja painotti, että hän ei sano näin vain työnsä puolesta vaan muutenkin. Hän välittää minusta ja se merkitsee minulle paljon, koska minusta tuntuu, että melkein kukaan ei välitä minusta.
Lupasin, että seuraavaan kertaan (tämän viikon perjantai) asti en viiltele ranteeseen. Jos on pakko viillellä niin se on ihan okei, mutta ranteeseen en.

Juuh... tota alan etsimään kuvia TVT-esitelmääni. Loppuun vielä laulu, jonka innostui tänään raiskaamaan. MORO!