Perjantaina minulle tuli koulussa niin kova ahdistus, että jouduin käydä sanomassa siitä terkkarille ja terkkari soitti asiasta rehtorille. Samana päivänä oli englannin koe, jonka sitten jouduin tekemään rehtorin huoneessa. Kokeen jälkeen sain lähteä kotiin lepäämään.
Luulen, että ahdistus johtui ainakin tästä kokeesta, vähäisistä unista, ärtyisyydestäni jne... Ja sitten se kaikki vain purkautui itkuna ja pahana olona. Se helpotti todella paljon, että sain lähteä kotiin lepäämään. Huomasin myös, että meidän rehtori on todella mukava! Minulla oli aluksi kauheat ennakkoluulot ja hieman pelkäsin menoa hänen luo, mutta yllätyin positiivisesti. (: Mukava nainen loppujen lopuksi.
Ainoa valopilkku pimeässä koulussa oli se kun sain terveystiedon kokeesta kasin. Erityisesti siinä miellytti se, kun sain essee tehtävästä täydet pisteet! Essee piti kirjoittaa syövästä, joten nyt voin sanoa olevani syöpäexpertti. :D Bilsan koe meni myös ihan hyvin; sain 7- . Olen ihan tyytyväinen siihenkin, mutta erityisesti terveystietoon.
Se oli siis viime viikkoa. Nyt jotain tästä alkuviikosta..
Eilen, eli maanantaina, oli todella raskasta koulussa, mutta selvisin siitä ihan hyvin. Tuntuu hieman siltä, että ne unilääkepaskat ei auta ollenkaan... Tai siis, kyllä ne auttaa nukahtamaan, mutta ei ne ole auttanu minun heräilyihin; saatan enimmillään herätä yön aikana jopa 10 kertaa.. Yleensä herään about viis kertaa... Se on myös yksi asia, joka haittaa koulunkäyntiä ja yleensäkin jaksamista tosi paljon.
Kotona ei sitten ollut yhtään helpompaa, koska sisko pyöri koko vitun päivän jaloissa. Sitten viiltelin...... Olin ollut viikonlopun viiltelemättä, koska olin mummolassa ja en siellä kehdannut, koska jos he vaikka tulisivat juuri silloin huoneeseen jne......... Olen huomannut, että minun on pakko viillellä melkein joka päivä, koska ei mikään muu auta pahaan olooni yhtä hyvin. Se on paha tapa, mutta en voi päästää siitä irti...
Tänään tiistaina pidettiin oppilashuoltotyöryhmä minun jaksamiseni takia. Oli hieman ahdistavaa, koska siinä oli keskustelemassa minä, äiti, terkkari, luokanvalvojani, rehtori ja opo. Eli ihan sairaan monta ihmistä. Siinä sitten sovittiin, että käyn samana iltapäivänä hieman keskustelemassa opon kanssa. Ja, että huomenna meidän koulun toinen matikan opettaja pitää tukiopetusta. Menen tänne tukiopetukseen tietty, koska minun takia se järjestetäänkin, mutta on sinne muutamia muitakin tulossa. Se tukiopetus on kutos tunnilla, joten se meinaa sitä, että saan lintsata TVT.n eikä minun tarvitse olla siellä kärsimässä. 8D
Kävin sitten siellä opon luona keskustelemassa. Teimme Roosan koulunkäyntisuunnitelman. Se on aika paska ja en ole varma jaksanko noudattaa sitä... Siinä lukee mm. ,että minun pitäisi tehdä läksyt samana päivänä kun ne tulevat. Luulen, että se ei tule onnistumaan.... Sitten tässä suunnitelmassa lukee tarkat ohjeet, miten luen kaikkiin tämän viikon kokeisiin esim. huomenna on äidinkielen koe ja minun pitäisi lukea siihen 90 minuuttia. Tässä on myös kellonajat ja kaikki... Öööö, ei tule mitään. Seuraavan kerran kun menen hänen luokseen kerron, että ei tämä toimi vaikka kuinka yritän... Mielestäni se auttaisi, jos minun ei esim. tarvitsisi olla kaikilla tunneilla yms. ,koska en minä voi tällaista suunnitelmaa toteuttaa, joka on minulle ihan mahdoton. Ja ei minulla riitä edes voimat, koska tämä helevetin masennus vie kaiken.
Tuntuu, että pitäisi sanoa terkkarille, että olisi varmaan parempi jos menisin osastolle, koska ajatukseni ovat menneet taas niin sairaiksi.. Ajattelen koko ajan vain itsemurhaa, elämääni ja sen tarkoitusta tai sitten vähintään viiltelyä. Pelkään itseäni enemmän kuin mitään muuta.
Tuntuu, että osastosta voisi olla edes hetken helpotus. Minulle on kerrottu millaista siellä on olla ja kuinka se on auttanut. Haluaisin kokeilla sitä, mutta äitini ei pidä ajatuksesta, koska joutuisi selittämään kaikille serkuille, koulun henkilökunnalle jne. että missä olen. Kyllä se minuakin hävettäisi sanoa, että "joo, olin tuossa viikon osastolla", mutta minusta alkaa tuntua, että olisi ihan hyvä jos ainakin kokeilisin sitä.
Mutta vielä loppuun iloinen asia tänään oli se, että sain enkun kokeen. Siitä tuli 6-, mutta opettaja oli kirjoittanut pienen asian kokeeseen, joka oli ihan kiva.
"Ymmärrän, että et voinut tehdä koetta ihan täysillä. Otan sen huomioon."
KUKAAN opettaja EI OLE KOSKAAN sanonut, että ymmärtää minua.
Mutta jöö, loppuun fiiliksiä. Moro! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti