Pohjalla kun itsensä löytää. Silmäni kauneutta ei nää.

Tämä viikko on ollut hieman sekava. Välistä on menny tosi hyvin, mutta hetkessä kaikki alkaa menemään alamäkeä. Alamäki alkoi heti maanantaina.

Menin aamulla terkkarin kanssa kouluun, kuten oli sovittu. Ahdisti ihan kamalasti, mutta minun oli hieman helpompaa astua koulun ovista sisälle terkkarin kanssa. Eniten ehkä ahdisti se kun kaikki tuijottivat minua. Pystyin kuitenkin sinnitellä koulussa ensimmäisen tunnin, mutta heti tunnin loputtua säntäsin koulusta pois. Menin terkkarille ja sen jälkeen tuttuun tapaan kotia kohti.

Illalla ei ollut yhtään helpompaa. Tappelin äidin kanssa. Ja ei ollut mikään normaali riita. Tappelu yltyi liian kiivaaksi, joten isäni haki minut luokseen illalla puoli kymmenen aikoihin. En muista, mistä riita alkoi, mutta luulen, että se alkoi siitä kun minulle selvisi, että isälleni on kerrottu mielialastani, viiltelystä jne... Äitini haukkui minut maailman turhimmaksi ja paskimmaksi ihmiseksi ikinä. Se sattui todella paljon. Minua ovat monet ihmiset haukkuneet turhaksi ja tarpeettomaksi ala-asteelta ihan tähän päivään asti. 

Tiistai on varmaan ollut viikon paras päivä, vaikka silloin en edes vaivautunut menemään kouluun. Kahdeksalta käänsin vain kylkeä sängyssä. Heräsin siinä puolenpäivän aikoihin, söin, katsoin dvd.tä ja menin terkkarin luo, koska oli aika. 

Sain viimeinkin kerrottua minun kiusaamisesta kirjeen avulla. Aluksi hieman epäilin, uskallanko näyttää sen, mutta lopulta annoin kirjeen terkkarin luettavaksi. Tätä asiaa käsiteltiinkin sitten suurin osa ajasta. Se ehkä jonkin verran helpotti oloani, että sain vihdoin kerrottua tästä. Tällä käynnillä minulle jotenkin valkeni ihan kunnolla, kuinka paljon hän minusta välittää. On hän tietty sen monesti ennenkin sanonut, mutta olen ehkä jotenkin epäillyt hänen sanojaan tai jotain.

Keskiviikko ja torstai on olleet yhtä helvettiä. Olen vain miettinyt perjantaita, koska silloin minulla on taas lääkärille aika. Ja nyt minun TÄYTYY ottaa apua vastaan. Se on joko osasto tai lääkkeet. Olen vielä ihan pihalla kaikesta, joten kaikki on huomisesta mielentilastani kiinni. Tunteeni ovat niin sekaisin, etten kohta tiedä, mitä tehdä. Luulen, että ensi yönä unet saattavat jäädä aika vähille... 

No joo, loppuun vielä musiikkia.