Huomasin myös, että tämä aihe on ollut kiinnostavin koko blogissani, koska katselukerrat pongahtivat yllättävän korkealle yhtenä päivänä.. En tiedä, mitä tästä asiasta voisin enää kertoa, mutta voisin näin aluksi kertoa tarkemmin tästä kuittailusta mitä olen saanut näiden vuosien aikana ja millaista se on ollut..
Eli totta tosiaan, ala-asteelta asti olen saanut palautetta ihan tähän päivään asti ja saan varmaan tulevaisuudessakin. Alussa se oli hauskaa tyyliin "Oottekste lesboja? Onnea vain teille. :D". Tuolloin se ei vaikuttanut elämääni mitenkään ja kommentit olivat vain ohimeneviä juttuja. Nykyään kun muistelemme tämän kyseisen "tyttöystäväni" kanssa näitä aikoja, nauramme sille, kuinka tyhmiä me ja koko luokka olemme olleet. :D
Nykyään kuittailu on muuttunut tällaiseksi: "Siis ei vittu, ootko joku helevetin likanen lesbo? Hyi saatana.... Miten sun kaveri muka vois olla?!Toivottavasti elät loppuelämäs yksin vitun paska!" D: Nykyään ihmisten kuittailut vaikuttavat omiin ajatuksiini ja tekemisiini aika paljon.... Eniten saan kuittailua netin kautta, kylläkin tutuilta ihmisiltä, mutta kyllä koulussa ja kylällä riittää ihmisiä, jotka joko puhuvat selkäni takana kaikkea tai tulevat sanomaan kasvotusten.. Tuntuu, että minussa on tosiaankin jotain vikaa ja en kelpaa kenellekään tällaisena, koska monet ihmiset sanovat nämä asiat minulle liian usein. Ehkä se on sitten totta, että olen helevetin likainen lesbo, jonka täytyy elää elämänsä yksin ja antaa kaikkien kaataa paskaa niskaani. Se on repinyt minut palasiksi ja tulee repimään tulevaisuudessa ihan riekaleiksi, mutta ei auta kun ottaa paskat niskaan.
Tätä asiaa on vaikea myöntää/ottaa puheeksi kenenkään kanssa, koska häpeän sitä todella paljon.. Onneksi kuitenkin minulla on pari luotettavaa ystävää, joille voin puhua juuri sillälailla ku asiat ovat ja minun ei tarvitse heidän seurassaan esittää mitään muuta kun oikeasti olen. Näiden kahden ystävän lisäksi en voi puhua asiasta kenenkään kanssa, koska #häpeä, mutta pelkään myös, että joku saattaa juoruta asioistani muille ja siinä sitä taas mennään... SIITÄKIN ON KOKEMUSTA! Ihmettelen hieman, että pystyin ottaa asian puheeksi täällä blogissakin..
Toivon, että eteenkään vanhempani eivät saa koskaan tietää tästä asiasta, koska tiedän jo, miten he suhtautuisivat asiaan..
Äitini alkoi epäilemään suuntautumistani pari vuotta sitten ja otti asian kerran suoraan puheeksi. En myöntänyt mitään. Kielsin kaiken jyrkästi. Hän huokaisi lopussa, kuinka helpottunut on kun en ole lesbo. Se hieman kirpaisi, mutta ajattelen, että kaikkien kannalta on parempi ettei kukaan tiedä.
Myös toiset isovanhempani saivat tietää asiasta muistaakseni viime vuonna, koska serkkuni meni heille kertomaan minun keskusteluista netissä ja puheluistani... Siitä nousi kauhea haloo, mutta lopulta sain heidät luulemaan, että en ole lesbo. Onneksi he eivät menneet kertomaan tätä asiaa eteenpäin, koska sitten olisin ollut Vainaja.
Toivon myös, että kun muutan pois täältä rupupaskakylästä niin oppisin elämään asian kanssa edes jotenkuten enkä häpeäisi itseäni niin paljon kuin nykyään. Ja kun pääsen pois täältä, en tule koskaan ikinä milloinkaan palaamaan tänne takaisin. Olisi mahtavaa, jos pystyisin laittaa välit poikki vanhempieni kanssa, koska en pidä heidän puheistaan yhtään ja he häpeäisivät minua joka tapauksessa enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa. Luulen kyllä, että tämä on mahdotonta, mutta se olisi yksi unelmistani.
Olen tajunnut tämän viikon sisällä, että olen ehkä hieman ihastunut parhaaseen ystävääni. Tämä tunne on ihan kammottavan inhottava. D: En tosiaankaan uskalla kertoa hänelle tätä asiaa, koska pelkään hieman, miten hän suhtautuisi. Ja hän ei tosiaankaan pidä minusta ainakaan sillälailla. Yritän vain olla ajattelematta koko asiaa, mutta se ei oikein onnistu.. ;__; Vihaan ihastumista, vihaan itseäni ja elämääni, VIHAAN KOKO HELEVETIN MAAILMAA.
Olen puhunut. Nyt saa Jenni Vartiainen laulaa. Ja aivan, toivottavasti ehkä vielä joskus löydän oman muruseni.... Hyvää yötä vain kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti