Hyvät joulut!

Mo. Mulla on nyt ihan kamalan tylsää ja ikävä minun tyttöystävää. D: Vitun välimatka. No, toivottavasti nähdään tässä joululoman aikana. Pakko. 

Minua oikeastaan ihmetyttää ihan saatanan paljon, kun vanhempani suhtautuivat tähän asiaan  ihan neutraalisti. Tai siis, olin ihan varma, että saan jonkun saarnan yms. mutta onneksi he eivät ole paljoa mitään kyselleet tai valittaneet. Minusta kyllä tuntuu hieman siltä, että ei tämä asia ole heille ihan niin ookoo, mitä antavat minun ymmärtää. Ehkä he vain tarvitsevat hieman aikaa sulatella tätä asiaa tai jotain.. 

Mulla menee muutenkin ihan hyvin edelleen. Osastojakso loppui ja joululoman jälkeen menen takaisin omaan kouluuni.. Se pelottaa minua jo valmiiksi, koska siitä on todella pitkä aika, kun viimeksi olen koulussa ollut. Mutta ihan sama, en enää halua, että toisten mielipiteet rajoittavat omaa tekemistäni ja ajatuksiani. Muiden mielipiteet ovat olleet omiani tärkeämmät jo monia vuosia, mutta nyt siihen tulee muutos. En enää jaksa miettiä, mitä muut ajattelevat minusta. 

Tyttöystävän kanssa menee tosi hyvin, vaikka mitä nyt tuo välimatka ärsyttää ja tuntuu, että kuolee sen vuoksi, mutta niin.. Kyllä me tässä mahdollisimman pian nähdään. :) <3 

Kotona on mennyt ihan jees. Ei ole ollut mitään suurempia riitojakaan tässä parin päivän aikana. Mitä nyt välistä aina menee siskon kanssa hermot, mutta sehän on ihan normaalia. 

Joulusuunnitelmia ei kauheasti olekaan. Huomenna terkkarille aika ja illalla mennään isälle siskon kanssa. Jouluaattona sitten mummolaan ja siellä ollaankin sitten varmaan joulupyhät. Eli ei mitään ihmeellistä. No joo, hyviä jouluja vain!

En keksinyt mitään otsikkoa.

Mooooi taas pitkästä aikaa! Mulle kuuluu tosi hyvää. IHAN OIKEASTI!!! Kerrankin tuntuu, että elämälläni on jokin tarkoitus. 

Lauantaina nähtiin sitten nettikaverini kanssa ensimmäistä kertaa livenä. Olin ihan innoissani ja tuntui, että maailma on ihana. Vietettiin sssairaan mukava päivä kierrellen kaupungilla. Kaupungilla minua ei ahdistanut ollenkaan, vaikka tuntui, että taas vaihteeksi koko kylä on tullut samaan aikaan Rovaniemelle. Minua ei ahdistanut silloinkaan, vaikka tätini huomasi meidät ja tuli puhumaan siihen jotain. :D En tiedä, sitä tunnetta on kamalan vaikea kuvailla, kun näkee ensimmäistä kertaa livenä ihmisen, josta välittää ihan kamalasti. Kovaa tahtia ollaan jo suunnittelemassa, milloin nähdään seuraavan kerran. :D

Minusta tämä lauantai-päivä sai minut tajuamaan, että minulla on perhana oikeasti ainakin yksi ihminen, joka välittää minusta, vaikka välimatkaa kuitenkin on. I love you<3

Sunnuntai oli vähän oudompi päivä. Päätin, että kerron isälleni, että seurustelen tytön kanssa. Ajattelin, että isä suhtautuisi asiaan edes jotenkin. Kuitenkin hän vain tokaisi "Jaaaaaa". Yllätyin siitä. Luulen, että hän yllättyi aika kovasti, mutta ihan sama.

Isän jälkeen kerroin asiasta äidilleni tekstiviestillä, koska en uskaltanut sanoa sitä puhelimessa. Minun oli pakko kertoa hänelle myös, koska pelkäsin, että isäni kertoo hänelle. Äiti ei ole vieläkään vastannut viestiini mitään, joten minua pelottaa ihan pirusti, miten hän suhtautuu tähän asiaan. 

Minä en kuitenkaan voi tunteilleni mitään. Minusta siinä ei ole mitään väärää, jos tykkään tytöistä. Kaikki eivät kuitenkaan ajattele samallalailla kuin minä. En vaadi sitä, mutta minusta olisi mukavaa jos minun annettaisiin elää omaa elämääni, koska se ei nyt oikeasti ole kenenkään naapurin Pirjon asia tykkääkö Roosa tytöistä vai pojista. Ja hei, jos minulla menee nyt tosi hyvin ja olen pitkästä aikaa iloinen ja tyytyväinen elämääni niin, miksi minulta pitäisi ottaa se ilo pois?

Nyt kun kirjoitan tästä asiasta blogiin, toivoisin, että nyt oikeasti ihmiset tajuaisivat, että minulla menee pitkästä aikaa todella hyvin ja olen aidosti iloinen. Minulla menee nyt paremmin kuin pitkään aikaan. Eli älkää olko minusta turhaan huolissanne. :) Kyllä minunkin elämäni alkaa tästä pikkuhiljaa paranemaan. Koko ajan olen menossa parempaan suuntaan. :) 

Joo... Tämä blogiteksti oli taas omanlaisensa, mutta samapa tuo. :D

Jos sä tahdot niin, muutan kirjoille andorraan, jos vielä siellä sut nähdä saan.

No niin, tämä blogiteksti on sitten ihan erilainen kuin kaikki muut. Tämän blogitekstin aihe on minun ihana ja rakas "tyttöystäväni". En todellakaan tiedä, miksi hänestä nyt kirjoitan, mutta aivan sama. 

En ole ihan varma, miten tutustuimme, mutta sen muistan, että se oli Twitterissä ja aika monta kuukautta sitten. Mielestäni aloimme juttelemaan aika yhtäkkiä. :D Tiedän, että heti sillä hetkellä kun aloimme jutella, hän meni suoraan sydämeeni. Aina kun juttelemme, hän saa minut hymyilemään hänen hassuillaan tai yli-ihanilla jutuillaan. Yleensä nauran itseni ihan kipeäksi hänen jutuilleen. :D 

En tiedä, miten voisin häntä kuvaillta. Hän on kaunis, mukava, ihana, huumorintajuinen, hauska, hän saa minut aina iloiselle päälle jos olen angstituulella eli yksinkertaisesti hän on kaikkea mahdollista. En pysty kuvailla sitä, kuinka tärkeä ja rakas hän on minulle. Hänestä on tullut minulle päivä päivältä entistä rakkaampi. 

Yksi asia kuitenkin hieman vituttaa. Nimittäin se aina niin ihana välimatka. Jos välimatkaa ei olisi jotain n. 200 kilometriä niin luulen, että sekoilisimme aina jossain. ;D No, onneksi nähdään nyt sitten ensi lauantaina. Ja viimeinkin saadaan sitten sekoilla. <3

Juu tuota.... Tiedän, että tämä kyseinen henkilö lukee tämän blogitekstin, joten niin... Haluan vain sanoa, että rakastan sinua todella paljon ja olet minulle rakas. Olet minulle täydellinen juuri tuollaisena söpönä omana itsenäsi. Älä koskaan muuta itsessäni mitään. :* 
Rakastan sua. <3

Kuvapläjäys muutamalta viimeisimmältä viikolta!

Elikkäs, ajattelin tehdä tällaisen kuvapläjäyksen viime viikoistani. Viikot ovat olleet monipuolisia; on naurettu ja hetken päästä itketty. Kuvia en kamalasti ole saanut otettua, mutta samapa tuo kai.... En halua tänne laittaa yliseksikkäitä salikuvia, mutta siis olen salillakin käynyt useampaankin otteeseen. Olen myös käynyt kaupungilla useana päivänä, mutta tähän en niitä kauniita posekuvia kamuni kanssa laita. Palapeliäkin on ratkottu, mutta vielä se tuolla kellarissa on kesken. Pitäisi yrittää tehdä se. Btw, menin myös "kihloihin". Ja kaikkea muuuuuuta! 

(tossa olen viemässä roskia, että sillee :D)

PS. Jos kiinnostaa minun elämäni niin seuraa minua myös Instagramissa: roooooooooosa . Välistä päivittelen sinnekin joitain kuvia. :D 

Lampailla läksynä totella käskyjä, mut minne voit enää umpikujalla kääntyä.

Ahdistaa. Masentaa. Surettaa. Vituttaa. Tuntuu, että kaikki kaatuu niskaan. Kukaan ei välitä minusta. En kelpaa kenellekään sellaisena kuin oikeasti olen. Maailma on paska ja niin helvetin julma paikka.

En nyt oikeasti tiedä, mikä minua vituttaa tai miksi edes kirjoitan tästä tänne. Haluaisin nyt vain omaan sänkyyni nukkumaan. Kukaan ei nyt voi auttaa minua. Tämä paha olo ei helpota puhumalla. En pysty puhumaan näistä asioista melkeinpä kenenkään kanssa. En halua nyt huolestuttaa kavereitani, joten minun on pakko selviytyä yksin. Kukaan ei ymmärrä minua. Kukaan ei voi käsittää, kuinka huono olo minulla on.

Tämä päivä, ja oikeastaan koko viikko on ollut hieman sekava, mutta välillä on tietty ollut näitä mukaviakin hetkiä. Jokainen päivä on samanlainen; muuten päivä on ihan mukava, mutta iltaa kohti oloni pahenee. Olen tästä kertonut joillekin ihmisille, mutta eivät he ota minun sanojani tosissaan. Ei minua ota kukaan ikinä tosissaan. Olen kaikille vain ilmaa. Ei minusta oikeasti kukaan välitä. Minusta ei ole koskaan välitetty. Onhan minulla tietty muutamia kavereita, mutta minusta kuitenkin tuntuu, että olen yksinäinen ja yksin näiden huolieni kanssa.

Miksi olen enää edes elossa? Miksi en vain mene ja tapa itseäni? Tuntuu, että niin olisi parasta, mutta en kuitenkaan kykene siihen. Itsemurha ei ole edes ratkaisu mihinkään. Tiedän sen, mutta välillä tuntuu, että kaikki haluaisivat minun kuolevan.

Mikä on minun elämäni tarkoitus? Missä on minun paikkani täällä maailmassa? Miksi minun pitäisi miettiä niin monia kysymyksiä? Koko elämä on minulle pelkkä kysymysmerkki. En jaksa miettiä. Haluaisin selvittää minun asiani ja jatkaa elämääni kuten aina ennenkin. Minun täytyisi kuitenkin jaksaa miettiä nämä asiat halki ja hyväksyä ne. Se aika ei kuitenkaan ole vielä.

Olen yrittänyt taistella ja jaksaa tätä kaikkea paskaa, mutta olen nyt oikeasti ihan lopussa. En voi hyväksyä itseäni sellaisena kuin olen, koska monet muut eivät hyväksy minua. Muiden mielipiteet ovat minulle paljon tärkeämpiä kuin omani. Olen yrittänyt elää sillälailla, että muut olisivat tyytyväisiä ja ylpeitä minusta. Enää en siihen pysty ja sen vuoksi kaikki vihaavat minua. Vihaan itseäni.

Tämä blogiteksti oli vähän outo, mutta ihan sama.