Lauantaina nähtiin sitten nettikaverini kanssa ensimmäistä kertaa livenä. Olin ihan innoissani ja tuntui, että maailma on ihana. Vietettiin sssairaan mukava päivä kierrellen kaupungilla. Kaupungilla minua ei ahdistanut ollenkaan, vaikka tuntui, että taas vaihteeksi koko kylä on tullut samaan aikaan Rovaniemelle. Minua ei ahdistanut silloinkaan, vaikka tätini huomasi meidät ja tuli puhumaan siihen jotain. :D En tiedä, sitä tunnetta on kamalan vaikea kuvailla, kun näkee ensimmäistä kertaa livenä ihmisen, josta välittää ihan kamalasti. Kovaa tahtia ollaan jo suunnittelemassa, milloin nähdään seuraavan kerran. :D
Minusta tämä lauantai-päivä sai minut tajuamaan, että minulla on perhana oikeasti ainakin yksi ihminen, joka välittää minusta, vaikka välimatkaa kuitenkin on. I love you<3
Sunnuntai oli vähän oudompi päivä. Päätin, että kerron isälleni, että seurustelen tytön kanssa. Ajattelin, että isä suhtautuisi asiaan edes jotenkin. Kuitenkin hän vain tokaisi "Jaaaaaa". Yllätyin siitä. Luulen, että hän yllättyi aika kovasti, mutta ihan sama.
Isän jälkeen kerroin asiasta äidilleni tekstiviestillä, koska en uskaltanut sanoa sitä puhelimessa. Minun oli pakko kertoa hänelle myös, koska pelkäsin, että isäni kertoo hänelle. Äiti ei ole vieläkään vastannut viestiini mitään, joten minua pelottaa ihan pirusti, miten hän suhtautuu tähän asiaan.
Minä en kuitenkaan voi tunteilleni mitään. Minusta siinä ei ole mitään väärää, jos tykkään tytöistä. Kaikki eivät kuitenkaan ajattele samallalailla kuin minä. En vaadi sitä, mutta minusta olisi mukavaa jos minun annettaisiin elää omaa elämääni, koska se ei nyt oikeasti ole kenenkään naapurin Pirjon asia tykkääkö Roosa tytöistä vai pojista. Ja hei, jos minulla menee nyt tosi hyvin ja olen pitkästä aikaa iloinen ja tyytyväinen elämääni niin, miksi minulta pitäisi ottaa se ilo pois?
Nyt kun kirjoitan tästä asiasta blogiin, toivoisin, että nyt oikeasti ihmiset tajuaisivat, että minulla menee pitkästä aikaa todella hyvin ja olen aidosti iloinen. Minulla menee nyt paremmin kuin pitkään aikaan. Eli älkää olko minusta turhaan huolissanne. :) Kyllä minunkin elämäni alkaa tästä pikkuhiljaa paranemaan. Koko ajan olen menossa parempaan suuntaan. :)
Joo... Tämä blogiteksti oli taas omanlaisensa, mutta samapa tuo. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti