Lampailla läksynä totella käskyjä, mut minne voit enää umpikujalla kääntyä.

Ahdistaa. Masentaa. Surettaa. Vituttaa. Tuntuu, että kaikki kaatuu niskaan. Kukaan ei välitä minusta. En kelpaa kenellekään sellaisena kuin oikeasti olen. Maailma on paska ja niin helvetin julma paikka.

En nyt oikeasti tiedä, mikä minua vituttaa tai miksi edes kirjoitan tästä tänne. Haluaisin nyt vain omaan sänkyyni nukkumaan. Kukaan ei nyt voi auttaa minua. Tämä paha olo ei helpota puhumalla. En pysty puhumaan näistä asioista melkeinpä kenenkään kanssa. En halua nyt huolestuttaa kavereitani, joten minun on pakko selviytyä yksin. Kukaan ei ymmärrä minua. Kukaan ei voi käsittää, kuinka huono olo minulla on.

Tämä päivä, ja oikeastaan koko viikko on ollut hieman sekava, mutta välillä on tietty ollut näitä mukaviakin hetkiä. Jokainen päivä on samanlainen; muuten päivä on ihan mukava, mutta iltaa kohti oloni pahenee. Olen tästä kertonut joillekin ihmisille, mutta eivät he ota minun sanojani tosissaan. Ei minua ota kukaan ikinä tosissaan. Olen kaikille vain ilmaa. Ei minusta oikeasti kukaan välitä. Minusta ei ole koskaan välitetty. Onhan minulla tietty muutamia kavereita, mutta minusta kuitenkin tuntuu, että olen yksinäinen ja yksin näiden huolieni kanssa.

Miksi olen enää edes elossa? Miksi en vain mene ja tapa itseäni? Tuntuu, että niin olisi parasta, mutta en kuitenkaan kykene siihen. Itsemurha ei ole edes ratkaisu mihinkään. Tiedän sen, mutta välillä tuntuu, että kaikki haluaisivat minun kuolevan.

Mikä on minun elämäni tarkoitus? Missä on minun paikkani täällä maailmassa? Miksi minun pitäisi miettiä niin monia kysymyksiä? Koko elämä on minulle pelkkä kysymysmerkki. En jaksa miettiä. Haluaisin selvittää minun asiani ja jatkaa elämääni kuten aina ennenkin. Minun täytyisi kuitenkin jaksaa miettiä nämä asiat halki ja hyväksyä ne. Se aika ei kuitenkaan ole vielä.

Olen yrittänyt taistella ja jaksaa tätä kaikkea paskaa, mutta olen nyt oikeasti ihan lopussa. En voi hyväksyä itseäni sellaisena kuin olen, koska monet muut eivät hyväksy minua. Muiden mielipiteet ovat minulle paljon tärkeämpiä kuin omani. Olen yrittänyt elää sillälailla, että muut olisivat tyytyväisiä ja ylpeitä minusta. Enää en siihen pysty ja sen vuoksi kaikki vihaavat minua. Vihaan itseäni.

Tämä blogiteksti oli vähän outo, mutta ihan sama.