Joo.

Moi. Pikaiset kuulumiset näiltä parilta viikolta:
Viime viikonloppu oli yksi elämäni parhaista. Tyttöystävä oli meillä viikonlopun ja olihan meillä hauskaa. Se vain vähän ärsyttää kun oli niin kovat pakkaset. -.- Kuitenkin, viikonloppu meni tosi hyvin ja niin. :) Ei jaksa oottaa sitä ku sitte seuraavan kerran nähään. :* En ala viikonlopusta sen tarkemmin kertomaan! 8D Haahaa! 

Tämä viikko onkin sitten mennyt aika - tai no tosi tosi tosi - huonosti. Mulla oli muutamia kokeita ja niitä sitten stressasin. Erityisesti perjantainen fysiikan koe sai minut hermoilemaan. Siihen en kerinnyt/jaksanut lukea ollenkaan, joten luulen, että se meni aika huonosti. Muut kokeet menivät ihan hyvin kai. 

Torstai oli päivistä pahin. Kouluun menin vain muutaman tunnin yöunilla. Sen seurauksena erityisesti kahdella ensimmäisellä tunnilla olin todella väsynyt ja nojailin vain pöydän reunaan ja välistä istuin lattialla. Opettajalla tietty meni hermot kanssani. Ei siinä mitään, mutta sitten ruokkiksella jouduin mennä opolle. Opo haukkui minut lapselliseksi. Hän myös sanoi, että aiheutan kuulemma luokkaamme negatiivista ilmapiiriä ja mitä muuta hän sitten sanoikaan. 

Koulupäivän jälkeen kotona meni aluksi ihan hyvin, mutta iltaa kohden minua alkoi ahdistamaan ihan kamalasti. Ahdistukseni varmaankin laukaisi tämä kyseinen fysiikan koe ja tämä koulupäivä. Sitten mieleeni tulivat kaikki ne haukut yms. ja siinä sitä taas mentiin. Viiltelin. Ensin oli yksi pieni viilto. Se ei riittänyt minulle. En saanut siitä haluamaani helpotusta, joten päätin viiltää hieman kovemmin. (En tiedä, pitäisikö tästä sanoa täällä blogissa, mutta ihan sama.) Viilsin tietty liian kovaa. Minulle jäi varmaankin jonkunlaiset traumat tästä. Lupasin tyttöystävälleni, että en enää koskaan viillä. Se on paha lupaus, tiedän, mutta olinhan minä nyttenkin ollut melkein kaksi kuukautta viiltelemättä. En halua enää turvautua viiltelyyn koskaan. Se on säälittävää. 

Kuitenkin, perjantaina sitten jouduin käymään lääkärillä näyttämässä kättäni. Ei sitä onneksi alettu tikkaamaan, mutta kuulemma jos se olisi ollut hieman syvempi niin silloin olisi pitänyt tikata. Tietty siitä sitten vanhemmillekin informoitiin ja niin.... Sain vain haukut vanhemmiltani. Tajusin myös, että äitini ei ole hyväksynyt lesbouttani vielä täysin. Aivan sama, ei kiinnosta. Nyt liikkeitäni tarkkaillaan varmaan 24/7 :) :) :) :) 

Koulu stressaa ihan vitusti; monia kokeita, tutkielma (en ole vielä edes aloittanut sitä), äidinkielen joku toinenkin kirja pitäisi lukea yms. Tuntuu, että siinä on minulle liikaa stressiä. Minua pelottaa, milloin romahdan uudestaan ja viillän ihan saatanan kovaa ja kuolen siihen. Pelkään itseäni, koska en osaa kontrolloida tekemisiäni. Minua pelottaa, mitä ysin jälkeen tapahtuu. Entä jos en pääsekkään ysiä edes läpi? Jos pääsen, niin mihin kouluun haen? Pääsenkö edes mihinkään opiskelemaan? Miten elämäni alkaa rullaamaan? Aloitanko taas lintsailut? Entä jos koulu ei maistu? Entä jos masennun vielä pahemmin kun ennen? Entä jos en vain yksinkertaisesti jaksa enää? Niin monia kysymyksiä, joihin en tiedä vastausta.

No olipas taas niin positiivinen postaus. :)