Siis tuota, sunnustaista tiistaihin olin kipeänä ja kotona. Onneksi se kuitenkin meni nopeasti pois... Hirveä tauti tuo oksennustauti! Ja kuume *_* Kotona aikaani kulutin lukemalla tuota jotain Helmi -kirjaa, nukkumalla ja telkkaria kattellen. Kotona minua ei ahdistanut melkeinpä ollenkaan, mitä nyt välistä joitain pieniä ahdistuksia, mutta ei mitään niin suurta, että olisi täytynyt viillellä yms.
No okei, keskiviikkona sitten menin kouluun ja mielestäni siellä meni ihan hyvin. Minua ahdistaa koulussa jatkuvasti ja haluaisin joka hetki lähteä sieltä pois kotiin tai edes pois tunnilta, mutta en tiedä... En uskalla kuitenkaan lähteä joka tunnilta pois, koska sitten jään taas vitusti jälkeen kaikessa ja kaikki valittaa yms. Kuitenkin, olin keskiviikkona kaikki tunnit kokonaan.
Kotona meni kanssa ihan jees.. Ei paljoakaan ollut erimielisyyksiä kenenkään kanssa ja muutenkin mieli oli ihan neutraali.
Torstai alkoi ihan hyvin. Olin koulussa kaikki tunnit ahdistuksesta huolimatta. Ja no, koulussa meni ihan hyvin minusta. No, fysiikanopettaja hieman hoputti sen fysiikankokeen kanssa, joka minulla oli kotona.
Kotona sitten meni aluksi ihan hyvin. Tylsyys iski jossain vaiheessa ja päätin lähteä lenkille. Tämä oli mielestäni virhe. Kävelin rautatiellä aluksi ihan normaalisti. Sitten mietin, että voisin poiketa kaupassa ostamassa jotain. Kauppaan ajattelin mennä kelkkateitä pitkin ensiksi hautausmaalle ja siitä sitten tietä pitkin kaupalle. Kävelin siellä sitten kelkkatietä pitkin ja hautausmaan kulmilla minua alkoi ahdistamaan ihan vitusti. Lyyhistyin vain maahan ja itkin. En tiedä oikein tarkalleen vieläkään, miksi minulle tällainen fiilis tuli. Kuitenkin, siinä sitten jonkin aikaa istuin. Sitten mietin, että voisin mennä sinne kauppaan. Kuitenkin, kun olin kävelemässä kauppaa kohti ahdistukseni vain kasvoi ja kasvoi ja minun oli pakko lähteä kävelemään kotia kohti.
Siinä tuli sitten sellainen siltakin vastaan.... Kun kävelin siltaa kohti, halusin vain hypätä sillalta alas, koska oloni oli niin hirveä. Sillalle saavuttuani kuitenkin vain aloin juoksemaan nopeasti sillan yli ja juoksin aika pitkän matkankin... Niin kauan, että en saanut kunnolla henkeä. Sitten itkin taas....
Jonkin ajan kuluttua tämä olo meni kuitenkin pois ja oloni oli kuin mitään ei olisi tapahtunut. Se oli outoa, vaikka on minulle tällaista ennenkin sattunut. Tämä kerta kuitenkin poikkesi mielestäni muista. En tiedä, mutta se ahdistuksen tunne tuli nyt kuin salama kirkkaalta taivaalta ja paljon voimakkaampana kuin yleensä. (Ihan sama, ei ketään kiinnosta mun valitukset, joten jatkan viikkoa eteenpäin.)
Perjantaina koulussa ahdisti. Ja vitusti ahdistikin. Koulupäivä meni todella hitaasti ja ahdistus vain kasvoi hetki hetkeltä. Kuitenkin, koko päivä ja kaikki tunnit sinnittelin koulussa. Ja vein fysiikanopettajalle sen fysiikankokeen, jonka tein torstai-iltana.
Illalla sitten meninkin isälle viikonlopuksi.
Viikonloppu meni ihan hyvin ja sain sen äidinkielen Helmi -kirjan luettua viime tingassa! Nyt sitten pitää alkaa lukemaan tutkielmakirjaa..
Vielä jos tänne jotain ruikuttaisin niin vaikka siitä, kuinka vihaan välimatkaa. Välimatka on maailman paskin asia. Vaikka se olisikin vain parisataa kilsaa, niin se tuntuu kuitenkin todella suurelta. Tätä menoa kuolen ikävään nopeammin kuin kukaan uskookaan. Vielä kolme kokonaista viikkoa, että näen taas tyttöystäväni. ;_; VITTUSAATANAHELVETTIPERKELE.
Joo, ei mulla muuta. C: PAITSI, että Lady Gaga on mmmmmahtava!!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti