You always say that, you always say this is the last time.

Ahdistaa. Ihan vitusti. En pysty soittaa kenellekään, koska kaikki vittu on nukkumassa. Ja sitä paitsi, ei minun puheestani nytkään taas kukaan saisi selvää. Itken täällä yksin. Minua oksettaa. Ja terä on pöydällä. Mietin, uskaltaisinko. Ajatukset ovat todella ristiriitaiset. Toisaalta tekisi mieli, todella paljonkin, mutta sitten toisaalta tiedän, että jos menen tekemään jotain tyhmää niin kadun sitä huomenna. Tiedän myös sen, että jos nyt menen jotain tekemään niin minä en ainostaan satuta itseäni vaan myös kaikkia läheisiäni. Mutta jos nyt menen jonkin typerän syyn takia satuttamaan itseäni niin se ei tosiaankaan ole kenenkään syy, että tutut älkää syyttäkö itteenne.

En tiedä, miksi minusta tuntuu tältä. Pelkään itseäni ja ajatuksiani. Minusta tuntuu, että ei minulla ole arvoa. Tunnen olevani turha. Jos kerran olen turha, miksi minun täytyisi elää täällä kaikkien syrjittävänä ja kiusattavana? Tuntuisi toisaalta todella helpottavalta päästää irti. Tiedän kuitenkin, että se olisi todella säälittävää lähteä täältä pois oman käden kautta ja pystyn kuvitella sen tuskan, mitä lähimmäiseni joutuisivat kokemaan. Nyt kyllä tuntuu siltä, että ei minulla mitään läheisiä ole, paitsi tyttöystävä... ainoa syy, miksi olen vielä elossa. Rakastan sua. 

Kuitenkin, tämä tunne on ihan hirveä. Vihaan tätä tunnetta ja näitä öitä kun olen ainut, joka on hereillä ajatusteni kanssa. En pysty sanoa kenellekään ajatuksistani. Kukaan ei ole kuuntelemassa minua silloin kun sitä oikeasti tarvitsisin. Joo en tiiä, ajatukset menee nyt taas miten sattuu ja äääh haluan viiltää...

En ole varma, kannattaisiko minun tänne purkautua tästä, koska kuitenkin joku joko 

a) huolestuu turhasta tai b) alkaa haukkumaan lisää tai jotain vittua. Ihan sama. Pakko yrittää avautua jonnekin. 

And suddenly you're all I need the reason why I smile.

Heissuli vei vaan taas! Tässä postauksessa ei nyt ole mitään järkeä, mutta mulla on nyt vain niin tylsää ja tekemisen puute. 

En tiedä, mitä selittäisin. Perus. No mutta alotan vaikka sillä, että vielä on tutkielmakirjaa lukea 36 sivua  tasan! Toivon mukaan saan sen luettua alkuviikosta ja pääsen itse tutkielman pariin. Pakko saada tehtyä se mahdollisimman nopeasti, koska uhkailut ovat hirveitä. :| 
Ja no öäh.. OLI YHTEISHAKU!!!! Hain ensin Rovaniemelle, mutta sitten alkoikin kaduttamaan ja vaihdoinkin hakujärjestystä siten, että ensimmäisenä hakutoiveena onkin Oulu ja kokkilinja. Kovasti kaikki kyllä yrittivät minua vastustella ja yrittää ylipuhua minua hakemaan sinne Rovaniemelle, mutta eipä minun mieltäni hevin käännetäkään!! 
Ja no muuten koulussa meneekin ihan jees. Kai. Tai siis niin, no en kyllä tunneilla pysty keskittyä melkeinpä ollenkaan, mutta en ole kuitenkaan lähtenyt tunneilta pois, vaikka onkin ahdistanut ihan vitusti. 
Kotonakin on mennyt ihan jees muutamia riitoja ja erimielisyyksiä lukuunottamatta. 

Voisin tännekin avautua tästä asiasta. Keskustelin tässä jokunen viikko sitten tyttöystäväni kanssa tästä. 
Mutta siis aloin miettimään, niin kliseiseltä kun se kuulostaakin, että suurin syy siihen miksi minulla on nyt parempi olla ja pääsin vaikeimman vaiheen yli, on minun tyttöystäväni. Ihan oikeasti. Minulla ei ollut muita ystäviä ja olin ihan yksin murheitteni kanssa. Oli lohduttavaa ajatella, että edes joku tuolla jossain kaukaisuudessa välittää minusta ihan oikeasti. Hän sai minut hymyilemään kaiken sen paskamyrskyn keskellä. Hänen rohkaisevien sanojen vuoksi minä jaksoin yrittää elää ja selvitä päivä kerrallaan, vaikka välistä se oli todella hankalaa ja monesti olin todella lähellä luovuttaa. Hän oli ainut, joka hyväksyi minut sellaisena kuin olen. Hänelle minun ei tarvinnut esittää yhtään mitään muuta kun oikeasti olen ja se on minusta todella ihana piirre ihmisessä. Hän oli myös ainut ihminen, jolle pystyin puhumaan avoimesti jokaisesta asiasta. Jollekin en pystynyt puhua ahdistuksestani, kun taas toisille en pystynyt puhumaan seksuaalisuudestani. Pitkään jouduin olemaan "kaapissa" ja esittämään, että tykkäsin pojista. Se oli rankkaa. 
Muistan muutamia kertoja, kun olin tehnyt/meinannut tehdä jotain todella typerää ja tyttöystäväni oli ainut, jolle uskalsin kertoa niistä. Muutaman kerran hän sai minut ja minun ajatukseni pysäytettyä juuri ajoissa. 
Yhden kerran eritellekseni (vai miten se nyt taipuukaan) voisin kertoa nopeasti tähän: Yhtenä iltana olin nojaamassa siltaa vasten ja itkin. Tarkoitukseni oli hypätä. Katsoin nopeasti ettei kukaan ollut näkemässä minua ja menin sillan kaiteelle istumaan. Siinä samalla tietenkin angstasin twitteriin, kuinka paskaa elämäni on ja haluan päästää irti. Siinä samalla sitten keskustelin myös jotain tyttöystäväni kanssa (tuolloin ei kyllä oltu vielä yhessä, mutta kuitenkin). Jossain vaiheessa tyttöystäväni sanoi minulle jotain, mikä sai minut tulemaan pois sillan kaiteelta ja ajattelemaan elämää eristä näkökulmasta. En tarkalleen muista, mitä hän sanoi, mutta jotain tyyliin: rakastan sua ihan vitusti ja en kestäis sitä jos sulle tapahtuis jotain yms. Nämä hänen sanansa saivat minut miettimään ja jaksamaan. Ehkä se ei kaikista tunnu niin ihmeelliseltä, jos joku sanoo sinulle rakastavansa sinua, mutta minulle se merkitsee oikeasti todella paljon. Varsinkin tuolloin kun minusta tuntui, että ei minusta kukaan oikeasti välitä. 

Suoraan sanottuna, ilman häntä ei olisi enää minuakaan. Kukaan muu ei ole saanut minua pysäyttämään itseäni juuri vaikka esimerkiksi hyppäämästä sillalta yms. Olen ikionnellinen siitä, että onnistuin löytämään tällaisen ihanan ihmisen, jota rakastan joka päivä yhä enemmän. Hän on ollut ensihetkestä asti elämäni valopilkku ja on sitä edelleen. Hän on syy siihen, miksi hymyilen. :3

PS. Olen erinomainen äiti.

Linkkiä tänne suuntaan c:

Heippa!Pieni ilmoitusmuotoinen asia vain. Kuulkaa ihmiset. Kerran ku te haluaisitte, että me tehtäis mun tyttöystävän kanssa joku himputin cute couple-postaus niin olisko mahollista, että linkkaisitte jonkun valmiin gallupin? Koska ei me jakseta alkaa etsimään mitään. 

Elikkäs, jos Sinulla on joku gallup mielessä niin linkkiä voi laittaa vaikka tänne blogiin, ask.iin, twitteriin TAI IHAN MINNE VAAN MISTÄ MINUT LÖYDÄTTEKIN!!!! Ehkä me sitten voitais sellainen postaus tehdäkin. :P

UUUUUUUUUUUUUUUUHHHHHHHHHH.