Kun syksyllä muutin, ajattelin, että elämä alkaisi rullata ja ehkä kaikki alkaisi mennä parempaan suuntaan. No näin ei kuitenkaan käynyt; koulu menee edelleen päin vittua, kotonaki menee huonosti, kavereita ei ole, tyttöystävän kanssaki on menny huonosti jo pidemmän aikaa..
Miksi me eletään täällä? Mikä on elämäntarkoitus? Entä jos menettää otteen elämästä? Onko pakko jaksaa, jos ei ole mitään syytä; ei ole mitään mitä odottaa, ei ole vain yhtään mitään? Onko elämässä edes mitään tarkoitusta, jos kaikki menee päin helvettiä? Saako vain heittää kaiken pois ja päästä paikkaan parempaan?
Olen miettinyt taas enemmän elämääni ja elämäni tarkoitusta. Olen tullut siihen lopputulokseen, että minulla ei ole ollut edes ikinä elämää. Päiväni ovat ykstoikkoisia ja elämässäni ei ole minkäänlaista sisältöä. Aamu alkaa sillä aina ikuisella taistelulla, menenkö kouluun vai en. Jos menen kouluun, päiväni menee siellä angstatessa. Koulun jälkeen sitten suorin reitti vie peiton alle nukkumaan. Jos taas päätän aamulla jäädä kotiin nukkumaan, päivä menee makoillessa puolikuolleena ja parhaani mukaan yritän aina nukkua, mutta se on hieman vaikeaa kun ei vain yksinkertaisesti saa unta. Olen nukkunut taas tosi pitkän aikaa ihan vitun huonosti. En jaksa enää nykyisin tehdä mitään. Olen vain täysin lamaantuneena päivät pitkät. Minua väsyttää koko ajan, mutta kuitenkaan en pysty nukkua. En enää tiedä, mikä olooni auttaisi... Muu kuin itsemurha.
Olen saanut kaikki taas vihaamaan itseäni. Kaikki, mitä teen on väärin ja jokaista tekemääni asiaa täytyy moittia ja haukkua. En osaa tehdä mitään oikein.
Elämä on niin perkeleen monimutkaista. Tiedän, että itsemurha on säälittävin ratkaisu ikinä, mutta minua pelottaa, että en keksi muutakaan vaihtoehtoa päästä tuskistani vapaaksi ja tuntea taas, miltä tuntuu elää oikeaa elämää ilman huolia.
Anteeksi, että olen edelleen elossa.
