Edelleen samaa paskaa päivästä toiseen. Toivo alkaa hiipua pikkuhiljaa lähes olemattomiin. Tappelen kaikkien kanssa jatkuvasti. Tuntuu, että kaikkien kanssa on koko ajan joku riidan tynkänen päällä. Suutun niin vitun helposti. Lähes olemattomasta asiasta. En tiiä, en vain osaa olla ihmisten kanssa sovussa. Ymmärrän kyllä, miksi mulla ei niitä kavereita ole. Vittu kaikillahan mennee minun kanssa hermot heti. Saatana. Ehkä se on vain mulle oikein, että mulla ei ole ketään; enpä ainakaan sotke kenenkään elämää entisestään. Olen kaikille vain ilmaa.
Viiltelen jatkuvasti. En vain pysty lopettamaan sitä. En pysty olla päivääkään ilman edes yhtä viiltoa. Olen jääny koukkuun siihen. Monta monituista vuotta olen automaattisesti turvautunu siihen, ku ei ole mitään muutakaan keinoa ollu. Se on jääny tavaksi. Niin sairaalta, ku se kuulostaaki niin se tunne on ihana ja helpottava, ku näkee veren valuvan ja tuntee kipua. Se kipu. Se kipu on mukavaa.
No nykyään tavallaan helpottaa se liikunta. Pääsee juoksemaan ulos niin kovaa ku haluaa. Niin kovaa, että alkaa henkeä ahistamaan ja oksettamaan. Se tunne on kanssa hyvä. Mutta nyt on ollu niin saatanan liukasta, ettei tosiaan ole juoksemaan päässy. Hyvä jos ulkona ees pystyssä pysyy. Ootan sitä, että nuo jalkakäytävät taas menee vaikka sitte loskapaskaksi: silloin sentään pystyy juosta ilman, että pelkää kaatuvansa.
Nyt ku en ole ulos päässy, niin on pakko jotenki ollu liikkua ja saaha kulutettua kaloreita. Olen hyppiny ja tehny vatsalihaksia ku hullu omassa huoneessa. Paino on onneksi vähän pudonnu siitä kuudestakympistä, mutta ei tosiaankaan tarpeeksi. En voi jättää tätä nytte kesken, ku olen tavallaan jotaki jo pystyny saavuttamaan.
Loppuun on pakko sanoa, että tässä helvetissä minua on auttanu jaksamaan joo ne pari kaveria, mitä mulla on, sen lisäksi kasilla ja ysillä erityisen paljon autto American horror story ja Demi. Nyt tänä vuonna ja viime vuodenkin puolelta on auttanu Haloo Helsinki ja Elli Haloo. En tosiaan tiiä miksi, mutta Haloo Helsinki on jumala. Niitte musiikkia on mukava kuunnella ku ahistaa ja vituttaa kaikki.
todella lohduttavaa kuulla että sinulla on ystäviä joille voit aina puhua, vaikkakin niitä olisi vain pari mutta se on parempi kuin ei mitään! päivä kerrallaan ja pikku hiljaa huomaat pääseväsi siihen mihin tavoittelet kunhan jaksat vain uskoa siihen itse :) minä uskon sinuun ja siihen että saat asiasi järjestettyä! kaikki järjestyy kyllä :) jokainen on jonkun silmissä ainutlaatuinen myös sinä, muista se :) jos et sitä itse ole huomannut niin ainakin minun silmissäni olet!
VastaaPoista