Tuntuu, että pää on kehon ulkopuolella ja pelkään, että ihan kohta sekoan.

Päevää! Saatana. En tiiä, mistä alottasin... 
Elämä tuntuu taas hajoavan käsiin. En onnistu missään ja kaikki menee päin helvettiä. Viime päivinä onnistunu vain huutamaan ja raivoamaan kaikille, jotka mulle on mitääs sanonu..... Pelottaa, että nyt minut viedään perhekotiin. En helvetissä halua sellaseen taas, mutta musta tuntuu, että kukaan ei voi ottaa minua luoksensa asumaan, koska olen niin vitun vaikea lapsi. 

En tiiä, mikä mulla on oikein hätänä. En voi syyä, en voi nukkua, itken koko ajan, en jaksa tehä mitään muuta ku viillellä.. Ja sitte ku joku yrittää mua auttaa hyvää hyvyyttään, niin huudan ja haistattelen vitut sille. 

Minua oikeasti pelottaa ihan vitusti koko ajan, että milloin saan tarpeekseni tästä yksinäisyydestä ja kärsimyksestä. Minua pelottaa, milloin teen jotain peruuttamatonta. En halua kuolla, mutta tuntuu vain, että ei ole muuta vaihtoehtoa. Kukaan ei halua, että olen täällä elossa. Olen täällä vain kaikkien tiellä. Ei minua ees kukaan jäis kaipaamaan, vaikka kuolisin. Vittu, sitä ei kukaan ees huomais. Olen nytki kaikille vain ilmaa. Olen näkymätön. Minua ei huomata, kun vain silloin, jos teen jotain väärin. Ja sitten saan kaikkien haukut ja lisää paskaa niskaan.. En enää oikeasti tiedä, miten saan itteni nostettua täältä merenpohjasta nostettua. Ja pelottaa, että kohta aika loppuu kesken. Että kohta mulla loppuu happi ja en voi enää ollenkaan hengittää. Nyttenki olen vain sinnitelly tosi kauan, ja tämä on ihan saatanan rankkaa niin mulle ku kaikille niillekki, joille huudan ja haistattelen vitut jatkuvasti. 

Tiiän, että tämä elämä ei voi jatkua näin, mutta mulla ei ole enää mitään, minkä takia jaksaa. Kaikki inhoaa minua ja haluaa minut pois täältä. En osaa tehdä mitään enää oikein. Olen menettäny kaiken mulle tärkeän. Olen onnistunu suututtamaan kaikki taas vaihteeksi. En enää tiedä, mitä pitää tiedä. Pelottaa, että kohta pää sekoaa lopullisesti ja en enää pysty elämään sen kanssa. Tätä ei voi enää kutsua elämäksi.


"Mä istun suihkussa viidettä tuntia nyt ei kiinnosta paljon lapset Afrikan. 

Mä tuon sulle pyyhkeen ja koitan ylös kannustaa, 

mut sä näät vaan elämän ahdistavan .
Tuntuu, että pää on kehon ulkopuolella ja pelkään että ihan kohta sekoan .
Nyt hengitä, nouse ylös ja pukeudu niin mä sut vielä kokoan .
Mä en voi lähtee ulos, mut tää kämppä ahdistaa .
Sä et voi jäädä tänne ahdistumaan .
Tää ei oo musta kii. 
No vittu on!
Mun pää on ihan liian mahdoton .
Luuletko sä, et sun elämä ei voi koskaan paikalleen loksahtaa ?
Pelkäätkö sä, et sun aivokypärä on ainut joka voi täysin poksahtaa ?
Muista et meit on täällä seitsemän miljardii ,
mutta se alku on itsestä kii .

Pelko tulee aina pelkääjän luo,

mut päätä pitää hoitaa niin kuin kättä tai jalkaa .
Jos jäät odottamaan maailmanloppua tai syöpää huomaat ettei elämä ehtinyt alkaa. 
Joo tiedän, että pelko on tunteista turhin ja viina voitehista vittumaisin. 
Jos paniikki iskee, niin anna iskee, sä huomaat se ei tuu aina takaisin ."

Jumaloin kakkosia.