Piirrät ihollesi kivullesi kasvot. Teräksellä kirjoitat nimen vihallesi.

Vituttaa. Päälimmäisenä nyt se, että  oli paska pääsiäinen ja en ole saanu nukuttua taaskaan ku muutaman tunnin yössä jos ees sitäkään. En jaksanu koko pääsiäisenä tehä mitään; nukuin, kuuntelin musiikkia, makoilin, angstasin ja mitä nyt tätä peruspaskaa. En saanu yhtään mitään aikaseksi ja se eniten vituttaa.

Loppupääsiäisestä sitte meni sukset ristiin sukulaisten kanssa. En tiiä, mistä se oikein alko, mutta varmaan siitä, että en tehny mitään makoilin vaa ja angstasin. Sain siitä aluksi kaikkien valitukset. Sitte siinä sain haukut siitä, että on tätä masennusta, viiltelyä sun muuta mielen kanssa tappelemista. Haukuttiin, että olen hullu ja minut pitäs laittaa kaikilta eristykseen. Levitän kaikkiin minun pahaa oloa ja minusta ei ole ku vain haittaa kaikille. Sitte tietenki piti vetasta mukaan myös seksuaalisuus. On sairasta tykätä samasta sukupuolesta. Homot ei saa mennä naimisiin. Homot ei saa tehä yhtään mitään, ne pitäs laittaa hoitoon. Sitte vielä siihen sitte vedettiin se mukaan, että minusta ei kukaan tykkää. Minun kanssa ei voi kukaan seurustella. Minua ei halua kukaan. En tule ikinä saamaan ketään. 

Mutta mitä vittua tästä valitan; joka sanahan on totta. Levitän kaikkiin pahaa ja negatiivista oloa, olen hullu ja sairas, en saa aikaan ku riitaa ja pahaa mieltä, olen lapsellinen, kukaan ei halua pysyä ees minun kaverina puhumattakaan mistään seurustelusta. En tule koskaan saamaan ketään minun viereen. Minun on tarkotus kuolla yksin ja surullisena. Ilman ketään. Ilman onnea. 

Haluisin vain niin kovasti edelleen, että mulla ois joku. Joku, jota halata. Joku, joka kuuntelis. Joku, joka välittäis ja rakastais. Joku, joka nukkuis minun kanssa ja pyyhkis kyyneleet. Joku, jonka seurassa oisin turvassa. Turvassa iteltäni.