keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Joku käy kääntymässä terasilla, muttei näe mua.

Pelottaa jatkuvasti. En hallitse itseäni yhtään, varsinkaan jos ahdistaa. Siitä sitten kärsii kaikki, joiden kanssa olen jonkinlaisessa kontaktissa; huudan, suutun ja suututan kaikki, sanon asioita joita en oikeasti tarkoita ja jotka ei ole edes minun omia ajatuksia. Olen nyt kuitenkin tiedostanut sen, että jos minua ahdistaa (tai joku muu suuri tunnetila on päällä), sanon juuri päinvastoin, mitä tarkoitan/haluaisin. Tyypillinen esimerkki on ainaki se, että ku sanon "painu helvettiin minun elämästa, anna minun olla rauhassa", niin oikeasti mielessäni ajattelen "älä vittu nyt minua jätä tänne yksin näiden ajatusten ja tämän olon kanssa, älä jätä minua yksin puhu mulle järkeä". En tiiä sitte, miksi se on niin. Ehkä se on vain sillä hetkellä tavallaan ns. helpompaa sanoa jotain negatiivista ja minusta tuntuu siltä, että jos sanoisin oikeasti mitä ajattelen tai tarviin niin siitä seuraa vain kaikkea huonoa. 

Terapiassa menee hyvin ja pystyn siellä puhumaan rehellisesti, miltä minusta tuntuu. Just näitäki asioita, mitä tässä nyt kirjottelen, on tullu puheeksi terapiassa ja olen jäänyt miettimään onkohan niissä sittenkin jotain perää. Tänään yksi tärkeimmistäasioista, mitä terapiassa käytiin oli ehkä se minun jatkuva oravanpyörä.

Ahdistaa -> Ajatus, että en enää jaksa tätä elämää ja tämä on yhtä turhan kanssa ´
-> Halu vahingoittaa itteä -> Sitte rupean pelkäämään itteä enemmän, koska en tiedä mitä seuraavaksi keksin ja en voi pysäyttää itseäni tai ajatuksiani -> Pelko ruokkii lisää näitä ahdistavia ajatuksia -> Ahdistaa entistä enemmän -> Ajatukset pahenevat

Aloin miettimään jälkeenpäin, miksi se aina menee suurin piirtein näin. Olen vain tottunut siihen. Aina se on ollut tämä sama kaava. Siitä on ehkä jopa kehkeytynyt osa minua ja minun ajatusmaailmaa. Minun pitäisi osata lyödä stoppi jo tuossa aikaisessa vaiheessa, kun tiedostan että minua ahdistaa, mutta se on minule vielä aikamoinen mahdottomuus. Tarvitsisin siinä jonkunlaista apua ja tukea, että uskaltaisin kunnolla laittaa ajatuksilleni vastaan tai jonkun minun kaverikseni laittamaan niille vastaan ja aliarvioimaan niitä. 

-------------------------------------------------------------

En tiiä, mikä tämän tekstin idea oli, mutta oli pakko saaha purkaa näitä mietteitäni jonnekin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti