Pelottaa. En ole turvassa täällä. En ole turvassa missään. Olen vain niin yksin. Olen kaikille ilmaa ja ei minua täällä tarvita. Ois vaan teillä kaikilla helpompaa ilman minua. Olen alkanu taas pikkuhiljaa miettimään jonkinsortin itsemurhasuunnitelmaa. En ole kyllä vielä kehitelly kunnolla mitään, mutta ei tässä taida olla enää mitään muuta vaihtoehtoa. Minun olo ei tästä enää parane. Toivo on loppunu jo aikoja sitte. En vain enää tiiä, miten jaksaa. En saa mistään voimaa. Kaikesta on tullu niin sekavaa, ja pahempaan suuntaan koko ajan menossa.
En ole ansainnu kavereita. Vitut en jaksa tai halua ees nähä niitä ainoitakaan, mitkä mulla on. Ei niitä ees oikeasti kiinnosta. Olen epäonnistunu täysin ihmisenä. Huudan vain kaikille ja suututan mulle läheisimmät ihmiset päivittäin. En haluais sitä minun ahistusta purkaa muihin, koska ei se tosiaan ole kenenkään muun vika jos minua ahistaa. Kohta kaikki kyllästyy minuun ja hylkää minut niinku kaikki aina. Minua ei jakseta kuunnella. Ketään ei todellisuudessa kiinnosta, miten mulla menee.
Ootan sitä hetkeä ku kuolen. Ootan sitä tunnetta ku hengitän viimesen kerran. Koko ajan mietin, milloinkohan kuolen. Pakko minun on kohta kuolla. En enää vaan jaksa tätä paskaa. Tämä olo ei ole hellittäny kolmessa-neljässä vuodessa muuttunu eikä se tule ikinä muuttumaan. Olen toivoton. Koko ajan mietin viiltelyä ja kuolemaa. Kuolema ei enää pelota minua. Se tarkottaa mulle vapautta, rauhaa ja kaikki vain helpottais. Kipu ja tuska loppuis. Haluan luovuttaa.Nyt. Heti.
"Mä oon matkustanu junalla kuuhun ja takasin
Joka kerta rankemmin taivaast alas palasin
Äiti soitti poliisit, ne vei mut pois
Vaikkei mulla suljetulla kuukautta ois
Mun iskä sano et mä oon kunnos
Lepositeissä sisälläni tunteiden tungos
Mut nää on vaa oloja, antakaa mun mennä
Itse perkeleeni kesytän
Vaik kotona on tapettien kuviotki liian levottomia
Aivotoiminnast ei pidetä lomia
Tein turhaan taas itsarin, siihen suuntaan vihjasin et
Jättäkää jo rauhaan tai tehkää se lobotomia"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti