Minua ahistaa ihan vitusti taas. Tätä nykyäänhän minulla on tyttöystävä. Nooooh, ollaa sitte iltapäivästä iltaan puhuttu Skypessä. Joku aika sitte lopetettii puhelu ja ku astuin huoneesta ulos niin täti veti kauheat raivokohtaukset siitä, kuinka minun elämästä ei tule taas yhtään mitään ku istun huoneessani monta tuntia tietokonetta kytäten tekemättä mitään järkevää. Täti saa nuilla sen saarnoilla mulle helvetin pahan olon ja niin tänäänki jouduin viiltelemään sitä pahaa oloa vähän pois. Sama rituaali on ollu jokasena iltana, ku olen raivot saanu. Se vie sekunnin murto-osassa multa sen monen tunnin hyvän olon pois.
Siis tavallaan, olen taas jotenki ehkä pääsemässä hieman horjuen jaloilleni, ku mulla on nyt tyttöystävä, joka välittää minusta ja jaksaa puhua minun kanssa monta tuntia. Se saa mulle paremman olon ja sen takia olen jaksanu töissäki olla vähän ahkerampi, mitä aluksi ajattelin. Mulle se on tosi tärkeää, että kuulis sen toisen äänen joka päivä, vaikka välimatkaa on taas ihan vitusti, mutta just Skype ja näin.. Ja siis, tavallaan minusta tuntuu, että olen jotenki pirteämpi ja ilosempi ku saan viettää päivää Skypen ääressä ja puhuen jotain ihan randomia paskaa monta tuntia.
Huomenna mulla ois joku vitun palaveri, minne tulee minun sossu ja vanhemmar. Itte en siihen pääse, koska työnantaja on vähän kusipää. Tavallaan helpottavaa ku ei tarvii olla siinä ahistumassa, mutta sitte taas tavallaan, esim tästä asiasta en voi/uskalla sanoa. Tiiän kyllä, että tätin ois se hyvä tietää että ylipäätään mulla on tyttöystävä ja että sen kanssa puhuminen saa mulle hyvän ja huolettoman olon. En tiiä miksi, mutta en vain uskalla sanoa siitä ja ei mulla olis ees tilaisuutta sanoa. Aluksi sitä palaveria suunniteltiin sellasella kokoonpanolla, että siinä ois ollu myös minä ja terapeutti. Jos se palaveri tapahtuis sellasella joukolla, ku aluksi suunniteltiin niin kyllä sitten olisin uskaltanut kertoa terapeutille, että haluaisin puhua tämän asian läpi, mutta nyt taas kaikki meni perseelleen. Minua pelottaa, että täti kieltää kohta olemasta tyttöystävän kanssa ja ei tosiaan mitään puheluita koskaan. Pelottaa, että jos se tekee niin, sitten vajoan taas sinne meren pohjaan pysyvästi. Minusta tuntuu aina, ku me Skypessä puhutaan, että ehkä mulla on sittenki vielä vähän toivoa ja kaikki muuttuu paremmaksi. Nyt kyllä tädin takia tuntuu siltä, että menetän tyttöystävän niin nopeasti ku alettiin seurustellakki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti