perjantai 19. kesäkuuta 2015

Masentavaa juhannusta kaikille!

Vittu. Paskin juhannus aikoihin. Oltiin suunniteltu tämä juhannus jo aikoja sitten, mutta kaikki meni päin vittua ja mikään niistä asioista ei toteutunu. Ensinnäki, piti käydä kalassa äidin isän kanssa, mutta se peru sen ja meni minun pikkusiskon kanssa järvelle. Piti myös isän kanssa käydä kalassa, mutta sekin meni sitten lopulta töihin ja peru kaiken. Meijän piti polttaa juhannuskokkoki, mutta kuten muutkin edellämainituista asioista, tämäkin peruttiin. Ainiin, ajattelin myös mennä juhannustansseihin (lol), mutta sinnekään en saanut kyytiä. Joten tänään olen vain nukkunut, lahnaillu, kattonu elokuvia, käyny saunassa polttamassa tupakkaa ja ihoa.. ja nyt istun taas koneen ääressä ja vuodatan blogiin pahaa oloani. Mulla on laukussa likööripullo, mutta olen hieman epävarma viitsinkö sitä juoda... En tosiaan haluaisi taas hakea lohtua pullosta, mutta pelottaa, että kohta loppuu itsehillintä ja pullo aukeaa ja tyhjenee kurkusta alas. Surullinen totuus on se, että minä oon aina kaikkia varten täällä ja jos jollai on paha olla, ihan sama milloin, kuuntelen aina ja yritän olla avuksi, mutta silloin ku minä tarvittisin jonku apua ja jotaki joka kuuntelis, niin täällä ei ole ketään.

Itken taas. Viime yön itkin. Pari edellistä yötä valvoin. Onneksi eilen sain nukuttua ees sen viis tuntia noin. Väsyttää silti. Pelottaa. Miksi minusta on tullu näin yksinäinen ja vihanen? Milloin minusta on tullu näin tylsä ihminen? Miksi aina kaikilla on parempaa tekemistä, ku kuunnella tai puhua minun kanssa? Miksi mulla ei ikinä ole mitään tekemistä? Miksi kaikki hyvät jutut, mitä on tapahtumassa, loppupeleissä perutaan? Miksi mulle ei anneta mitään hyvää tekemistä, jotta saisin ajatukset ees hetkeksi pois tästä paskasta todellisuudesta? Olen nyt aika varma, että kaikki hyvät jutut, mitä mulle on sovittu kesäksi, että nekin peruutetaan lopulta kaikki viime hetkellä.. 

En enää vaan yhtään tiiä, mistä saada voimaa jaksaa jatkaa tätä paskaa... Kaikki mulle tärkeä vain katoaa ja jään taas yksin. Ehkä se on minun tuomio olla aina yksinäinen. En ole ansainnu ketään, joka kuuntelis tai auttais minua. Sen takia varmaan näistä kaikista keinoista purkaa ahistusta kaikki on minua haittavaa. Tupakka, ihon polttaminen, viiltely, viina, lääkkeet..... 

Toivottavasti ees jollai on parempi juhannus ku mulla..............






















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti