Näit sotkuja on nii paljon tääl, et täs menee viel tovi beibe.

Ahistaa. Tai no, oikeastaan minua pelottaa koulun alku, lomaa on vielä viikko jäljellä, mutta stressaan jo nyt, millaista helvettiä siitäki taas tullee.. Mietityttää, alkaako se sama paska, mitä olen kestäny jo 10 vuotta? En halua sinne kouluun. En ole ollu koulussa melkein vuoteen, joten mulla on aika korkea kynnys ylitettävänä sen suhteen. En uskalla tai ees halua mennä taas sinne ihmisten kytättäväksi. Olen tämän asian takia itkeny monta yötä peräkkäin, olis varmaan helpompi puhua viikoista, olen monta viikkoa itkeny tämän asian takia.

Olen tässä yön pimeinä tunteina sitte kuitenki miettiny vähän asioita. Minua ahistaa olla ihmisten kanssa kontaktissa, pelkään ihmisten silmiä ja konkreettisia koskettamisia. Kättelyki tuntuu tosi ahistavalta. En halua puhua ihmisille, ei varsinkaan tuntemattomille. Hassua tässä on se, että olen samanaikaan ihan vitun riippuvainen ihmisistä, mutta samalla ne ahistaa minua vitusti ja pelkään niitä. Niimpä..

->Olen tullu sellaseen lopputulokseen, että en halua koulusta kavereita. Olen täällä vain tämän yhen vuen ja sitte nostan kytkintä kunnolla, niin tuntuu, että joku kavereitten ettiminen on vähän turhaa. Ettii kavereita sitte, ko asettuu johonki kunnolla. Välistä tuntuu, että ois helpompi, jos ei olis yhtään kavereita, mutta kyllä silti olen tyytyväinen niistä kolmesta kaverista, mitkä mulla on enää. Mutta ku luottamus on petetty niin monta kertaa, niin mulla on taitanu kasvaa aikamoinen suojamuuri itteni ympärille uusien ihmisten suhteen.
Ja siitä seuraa tällaisia ajatuksia:

->Minua pelottaa, että joko minua aletaan syrjimään tai kiusaamaan TAI että minä itte alan kiusaamaan ihmisiä. Olen huomannu, että nykyään saan siitä jonkinlaista mielihyvää, kun vaikka sanon jotain ilkeää niille, jotka on minua kiusannu aiemmin. Sen lisäksi kun en halua todellakaan mitään ihmiskontakteja saati kavereita. Jos olisin ihmisille tyly yms niin enpä usko, että kovin moni yrittäisi kanssani kommunikoida tai tutustua minuun paremmin.
Ehkä mulla on taas alkamassa koulun takia joku kapinavaihe. Ehkä mulla on vähän tapipumusta siihen, että minun pitäs koulussa olla se luokan kovin ja vittumaisin ihmine. Mutta samalla taas haluaisin olla se kiltti seinäruusu, joka ei erotu siitä massasta. Että saa nähä, mitä vittua tästäki koulusta seuraa.