Ajattelin kirjottaa ja samalla pohtia tätä 'sairautta', mikä mulla on. Suljetulla ollessani, sain psykologin testeistä tulokseksi, että minulla on epävakaan persoonallisuushäiriön piirteitä. Teen näiden mielenterveystalon ja terveyskirjaston määritelmien pohtimisen tällä kertaa näin.
"1)Käsitys omasta itsestä on ailahtelevainen – välillä epäonnistunut, mitätön ja hävettävä yksilö, välillä erinomainen ja pärjäävä.
2)Vaikeus toimia pitkäjänteisesti – elämän suunnitelmat voivat muuttua nopeasti, on vaikea sitoutua suunnitelmiin tai sovittuihin asioihin.
3)Tunteiden sääteleminen on vaikeaa; varsinkin negatiivisia tunteita on vaikea hallita. Se saattaa johtaa hallitsemattomiin raivonpuuskiin tai pohjattomaan alakuloon.
4)Mielialat vaihtelevat nopeasti joko itsestään tai tilanteiden mukaan.
5)Toistuva tai jatkuva sisäisen tyhjyyden tunne.
6)Impulsiivisuus – hetken mielijohteesta tehdyt asiat, jotka jälkikäteen harmittavat.
7)Itsetuhoinen käyttäytyminen – itsensä tahallinen vahingoittaminen tai sillä uhkaaminen.
8)Musta–valko-ajattelu - On vaikea nähdä samassa ihmisessä tai asiassa yhtäaikaa sekä hyviä, että huonoja puolia.
9)Ajoittain todellisuuden tajun hämärtyminen – harhaluuloja tai epätodellisia kokemuksia saattaa esiintyä eteenkin kriisitilanteissa."
Ensinnäkin, viime aikoin mulla on ollu pinnalla oikeastaan kaikki, tuo kakkonen ehkä vähiten näistä, mutta on sitäkin ollu. Ensimmäisestä sen verran, että nyt sanoisinko tämän kuun aikana on voimakkaasti tullu esille se, että minun käsitys itestäni käy molemmissa ääripäissä, eli tunnen itseni myös välistä parhaaksi ja ylivoimaiseksi muihin verrattuna. Toinen, mulla ei ole mitään ongelmaa sovittujen aikojen pitämisessä, mutta tuo ''elämän suunnitelmat voivat muuttua nopeasti'' pitää sillointällöin paikkaansa; suunnitelmat esim tulevaisuuden suhteen vaihtelevat hetkittäin. Kolmas, saan raivokohtauksia päivittäin, mutta harvemmin näytän sitä muille, koska en uskalla. Pohjaton alakulo on tuttu juttu, lähes päivittäin. Minun on tosi vaikea hallita minun tunteita ja tuntemuksia, varsinkin negatiivisia. Neljäs, voiko tähän edes kommentoida mitään? Lause kertoo ja kaiken. Viides, mulla on useasti sillälailla, oikeastaan jatkuvasti, että en ole iloinen, mutten myöskään surullinen. On vain tavallaan niin tyhjä ja yksinäinen olo henkisesti. Ulkopuolinen olo. Kuudes, tämä liittyy mulla vahvasti tuohon, etten osaa hallita tunteitani ja sen seurauksena teen jotain, mitä jälkeenpäin kadun. Varastelu kuuluu myös tähän kategoriaan. Seittemäs, tuo kuvaus ja tämä blogini kertoo kaiken. Kaheksas, tämäkin on erittäin tuttu juttu monien vuosien takaa. Minun on tosi vaikea esim jostaki ihmisestä ajatella mielessäni esim jotaki ilkeitä juttuja ensin ja sitte heti perään niitä hyviä asioita, en vain pysty siihen. Yleensä näen itessäni ja muissa ne huonot asiat, joskus taas kaikissa muissa hyviä asioita, mutten itessäni. Ja yheksäs, tämä(ki) on yleistyny tässä lähiaikoina tosi paljon; olen tosi harhaluulonen ihminen, välistä en koe olevani omassa kehossani vaan ihan niinku joku ois ottanu sen valtaan, joku paha. Välistä on myös tosi vaikea erottaa, mikä on totta ja mikä ei.
'' Tunnetilan muutoksia laukaisevat erityisen tyypillisesti ihmissuhteissa tapahtuvat asiat, jotka yksilö voi mieltää esimerkiksi torjunnaksi, välittämisen puutteeksi, hylkäämiseksi tmv.''
Tämä on yks minua itteä eniten ärsyttävistä piirteistäni. Ihan sama, mitä mulle sanoo, ajattelen sen heti, että ''tuo vihhaa minua, vitut se minusta oikeasti välitä säälistä vain nuin sanoo. nyt se aikoo hylätä minut ei vittu''.
'' Häiriötä voi luonnehtia myös suhteeton vihaisuus sekä vaikeus säädellä sen ilmaisua. Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivät kokevat yleensä hallitsemattoman vihan ilmaisun jälkeen häpeää ja syyllisyyttä. Tällaiset vihan ilmaukset usein voimistavat kielteistä minäkuvaa ja kokemusta itsestä pahana.''
Minusta tuntuu koko ajan, että minun sisällä on niin paljon kasautunutta vihaa, että vaikka kuinka se päivittäin purkautuu, niin se viha ei vain lopu. Ja kun se viha ja kiukku on tullu ulos oikein ryminällä ja olen saanu itteni rauhottummaan, sen jälkeen alkaa kaduttaa ja hävettää, että miksi tehin nuin ja näin.Tuntuu, että olen jokaselle ihmiselle vihanen ja aina en ees itte tiiä miksi. Yleensä aina kuitenkin muistan jonkun pienenkin asian, miksi mulla on syytä vihata henkilöä x.
'' Ihmissuhteista voi tulla nopeasti läheisiä, ja epävakaasta persoonallisuudesta kärsivä voi edellyttää toisen viettävän paljon aikaa kanssaan ja itse avautua varhaisessa vaiheessa kertoen esimerkiksi henkilökohtaisia yksityiskohtia itsestään ja elämästään. Hän voi myös kokea toisen ihmisen eri hetkinä eri tavalla, esim toisina hetkinä hyväntahtoisena ja tukea tarjoavana ja toisina taas pahantahtoisena. Tällaiset vaihdokset voivat johtua voimakkaasta tarpeesta saada osakseen välittämistä sekä illuusion romahtamiseen liittyvästä pettymyksestä, kun ihanteellista välittämistä ei olekaan saatavissa. Myös pelätyn hylkäämisen jatkuva ennakointi vaikuttanee siihen, miten kokemus toisesta vaihtelee nopeasti. Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivä kokee herkästi, että toinen ei välitä hänestä, ei anna tarpeeksi eikä ole riittävästi läsnä.''
Tämäkin on niin minä. Vaadin ihmisiltä ihan liikaa ja tiedostan sen itsekkin. No en itse varhaisissa vaiheissa kovin helposti avaudu, mutta saatan joskus mainita kirjoittavani blogia ja saatan tyrkyttää osoitetta vaikka kelle. Että niinku tavallaan en suullisesti avaudu kuin tietyille ja valituille, mutta sitten kuitenkin tyrkytän synkimpiä ajatuksiani vasta tavanneelle tyypille, että ihan miten kukainenkin tämän tulkitsee. Koen myös ihmisen eri hetkenä eri tavoin; tällä hetkellä saatan aatella että voi että ku on mukava ja vissii se minusta on kiinnostunu, mutta viien minuutin päästä voin olla sillee ei sitä oikeasti kiinnosta haluaa vain uutta juoruttavaa tms. Senkin myös tiedostan, että mulla on kova tarve saaha ihmisten välittämistä, hyväksyntää ja rakkautta. Jos en sitä saa niin olen romahduspisteessä.
'' Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivä mieltää usein "hylkäämisen" johtuvan siitä, että hän on paha. Monien on vaikea kestää yksin oloa. Yksin jääminen voi tuntua suunnattomana turvattomuutena, joka on kuin pienen lapsen hätää. Läheisiä ihmissuhteita voivat sävyttää epätoivoiset yritykset estää toista hylkäämästä esim takertumalla toiseen tai anelemalla häntä olemaan lähtemättä tai jättämättä. Itsetuhoinen käyttäytyminen on tavallista hylätyksi tulemisen pelon yhteydessä.''
Ja yllätys yllätys, selvä Roosan kuvaushan se siinä on. Jos joku haluaa esim mennä nukkumaan ku selitän tai angstaan jotain, niin miellän sen hylkäämiseksi. Itte en kestä yhtään olla yksin, se tuntuu ihan kauhealta ja saa mulle tosi huonon olon. Just niinku tuossa oli hyvin kuvailtu, että voi tuntua suunnattomana turvattomuutena kuin pienen lapsen hätä. Takerrun ihmisiin tosi helposti, enkä tykkää siitä yhtään, koska tiedän sen olevan ärsyttävää ja ahistavaa. Useasti myös anelen kaikisss mahdollisissa asioissa. Ja myös uhkailen itseni satuttamisella.
'' Minäkuvaa sävyttää usein kokemus itsestä pahana. Lisäksi epävakaasta persoonallisuudesta kärsivä voi ajoin kokea kuin ei olisi lainkaan olemassa. Tällainen kokemus ilmenee yleensä hetkinä, jolloin merkitykselliseltä tuntuvaa yhteyttä positiivisena koettuun, tukea antavaan tärkeään toiseen ihmiseen ei ole saatavilla. Myös toimintakyky voi vaihdella erittäin paljon hetkestä toiseen.''
Tuolla ylempänä mainitsinkin jo siitä, kun välistä tunnen kuin en olisi olemassa/ joku olisi ottanut kehoni valtaan. Ja kyllä, erityisesti sellaisina hetkinä, kun kukaan ei ole kuuntelemassa huoliani. Toimintakykyni vaihtelee myös päivästä riippuen; yhtenä päivänä voin olla virkeä ja saada paljon aikaan, kun taas toisena en saa mitään aikaseksi, vain lahnaan ja pidätän itkua.
'' Vaikka häiriöön liittyy taipumusta vahingoittaa itseä vailla kuolemanaietta – tavallisesti pyrkimyksenä lievittää ahdistusta, epätodellista oloa tai kokemusta omasta pahuudesta.''
Siis ei mulla yleensä ole edes tarkotuksena tappaa itteäni, jos vaikka viiltelen tai otan lääkkeitä; haluan vain, että se olo helpottas ja menis ohi ja sillä tavalla myös varmistan, että olen edelleen elossa.
Aika vahvasti uskon, että mulla on jonkinlaista dissosiaatiohäiriötä tai ainaki jotaki sen piirteitä. Tähän kategoriaan luetaan myös se minun tuntemukseni sillointällöin, kun joku ottaisi kehoni haltuunsa. Ympäristö ja ympärillä olevat ihmiset voi kans tuntua joskus esim koulussa tosi epätodellisilta. En nyt sanois, että robotteina, mutta kuitenki, että niillä on joku tietty ohjelma kaikilla, mitä ne noudattaa ja minä olen yksin tällainen muukalainen, joka ei kuulu joukkoon. Täällä terveyskirjastossa lukee myös, että ''muistin tai ajantajunnan tilapäinen kadottaminen on niin ikään mahdollista''. Tätäkin tapahtuu mulle usein, erityisesti kun olen ahdistunut, voin unohtaa täysin koko tilanteen esim mistä se alkoi, mitä sanoin tai tein. Muistan aina vain, että jotain pahaa olen taas tehny, mutten sen enempää. Minusta tuntuu useasti, ettei kukaan sitä oikeasti tajua, että mulle käy niin.
'' Voimakkaiden tunnetilojen ja psyykkisen stressin yhteydessä yksilö voi kokea myös epäluuloisuutta tai epäluottamusta muita kohtaan. Hän voi esimerkiksi kokea muiden kääntyneen vihamielisesti häntä vastaan.''
Epäilen jatkuvasti muita ihmisiä ties mistä. Ja aina ajattelen, että ihmisillä on joku salaliitto minua vastaan ja ne manipuloi lisää ihmisiä liittymään niiden armeijaan. Mulla ei tosiaan ole mitään motivaatiota moneen kaveriin, hyvä jos nyt sen yhen pystyn pitää.
Tässäpä tämä minun pitkä pohdintani sitten olikin. Haluaisin vain, että ihmiset oikeasti tajuais, että mulla on tosi paljon asioita, joitten kanssa kamppailen ja, jotka vaikuttaa minuun ja minun käyttäytymiseen vahvasti päivittäin. Haluan tämän tekstin lopettaa tähän lauseeseen:
'' Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivän tunneherkkyyttä on verrattu palovammapotilaan vereslihalla oloon: on kuin suojaava tunneiho puuttuisi, ja kaikki tuntuu sietämättömän voimakkaasti.''
