Hei. Oikeasti, nyt on pakko avautua tästä yhestä asiasta, joka on kuulunu minun elämään vahvasti viimeiset puoli vuotta ja sitä ennen silloin tällöin.
Kuulen ääniä. Ennen olen ajatellu, että ne on minun pään sisäisiä ääniä, mutta nykyään olen alkanu epäilemään, että entä jos ne ei olekkaan minun pään sisällä vaan ne on oikeita ja todellisia ääniä.
Yleensä kuulen sen yhen ja saman miehen äänen. En tiä, kenen ääni se on, mutta kuitenki. Välistä kuulen myös esim äidin äänen, joka haukkuu ja syyttelee minua kaikesta, mutta yleensä se on se yhen miehen ääni. Se yleensä hokee minulle esim "viiltele, tapa ittes, ei sinua kukkaan jää kaipaamaan" "ei se *henkilö x* oikeasti sinusta välitä, kaikki on vain huijausta ja säälimistä". Kuulen myös sen äänen naurua useasti. Sellasta kauhuelokuvien pahisten naurua. Useasti se myös käskee sanoa joitaki tiettyjä asioita joillekki ja puolestaan kieltää sanomasta jotain tiettyä jollekki. Jos en tottele, niin ääni suuttuu.
Ne äänet häiritsee minua ihan helvetisti ja ne ei anna mielenrauhaa eikä mahollisuutta nukkua. Ennen olen jättänyt ne äänet omaan arvoonsa, mutta minusta tuntuu, että se suljetun osaston keikka sai mut pimeäksi. Siellä oli yks tyyppi ainaki, joka muka näki ja kuuli kaikkea ja se yhtäkkiä saatto alkaa huutamaan niille äänille. Nykyään olen alkanu uskomaan ja tottelemaan niitä ääniä. Ne kontrolloi minua enemmän ku minä niitä tai ees itteäni.
Nytki olen kuunnellu tuota ääntä jonku kolme tuntia ja se ei lopeta minun piinaamista ennen ku tehen mitä se haluaa. Se käskee minun viillellä, mutta en oikeasti haluais viillellä. Istun huoneeni nurkassa, itken ja tärisen. Taian olla tulossa hulluksi. Vintti taitaa lopullisesti pimetä.
(Se ääni suuttuu tästä tekstistä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti