Tämä viikko on ollu aika raskas. Aluksi joku tehny minusta perättömän ilmotuksen sossuille, kitarassa en osannu kotiläksyä. Ja koulussa on ahistanu erityisesti ku on ollu ryhmä- tai paritöitä. Luulen, että se johtuu siitä, ku tunnen itteni vain niin paljon kypsemmäksi.
Vaikka olen saanu hyvääki palautetta, ei se ole minun oloa paremmaksi tehny. Viimeisin positiivinen palaute on esseestäni. Olen joutunu viiltelemäänki useampaan otteeseen tällä viikolla, viimeksi viime yönä. Jotenki vain olen yrittäny selvitä, ja ajatella, että huomenna on parempi päivä. Mutta milloin se huominen ja parempi päivä on?
Tulin viikonlopuksi taas äidin luo, ja en tiedä, mitä tästäki taas tulee. Siskolla on synttärit eli talo on täynnä pikkulapsia ja sukulaisia. Mulla ei ole enää yhtään kaveria siellä ketä olisin voinu nähä, ettei tarvis olla kysymyksiä vastaanottamassa kotona. Ulkonaki on niin saatanan kylmä, ettei voi jossain mettässä olla iltapäivää.
Minua on ennen ahistanu vain iltasin/yöllä, mutta nykyään ahistaa yhtäjaksoisesti aamusta yömyöhään. Minusta tuntuu, että tämä johtuu pääosin masennuslääkkeistä tai sitte minun olo on oikeasti huonontunu ihan helvetisti. Yleisiä ahdistuksen aiheita on koulustressi, edelleen se rankkuus ku pitää esittää niin ylipositiivista sijaisvanhemmille ja kouluväelle, ne ikuiset kitara- ja painostressit. En oikeasti jaksa tehdä mitään. Multa on oikeastaan kaikki voimat vieny tuo positiivisuuden perikuvan esittäminen. Jos yhtenäki päivänä minua väsyttää ja sen takia nukun päiväunet tai muuten vain olen epäsosiaalinen niin minusta meinataan soittaa sossuille. Olen vain niin väsyny tähän kaikkeen, että minua itkettää se koko ajan. Saan nykyään myös entistä useammin paniikkikohtauksia. Nopeasti laskettuna olen tällä viikolla saanu ~8 paniikkikohtausta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti