Ja pahimpia on aamut, joiden päättymistä ei näy. Mä pelkään aina ne saa mut, ja niin lopulta käy.

Tuntuu vaan siltä, että olen kaikille ihan sama ja pelkkää ilmaa. Mulla on koko ajan niin yksinäinen olo. En oikeasti tiiä enää, kauanko jaksan. Olen niin kyllästyny tähän ikuiseen pahaan oloon, ei tämä lopu ikinä. Multa katoaa ne vähäsetki läheiset minun ympäriltä, kohta olen taas yksin. Kukaan ei oikeasti välitä minun olosta, ei ketään vain kiinnosta. Oikeasti, ois ees se yks tyyppi, joka pysyis ja kuuntelis minua. Ei, se on liikaa pyydetty. En ole ansainnu semmosta. Olen liian paha ihminen. Olen sairas. Hullu. Psykopaatti. Takertuva paskiainen.

On tosi ahistavaa olla taas kotona äidin luona. En uskalla liikkua ulkona, koska pelottaa, että tulee tuttuja vastaan ja taas alkaa se huutelu. Täällä on ihan liikaa muistoja, ja mulla ei ole ketään, kelle niistä purkaa oloani. Joo tietty on terapia, mutta ku ne pitäs tässä nyt saaha puhuttua, eikä vasta ens viikolla.

Minua ahistaa, ihan sama missä olen, käyä kaupassa. Yritän vältellä sitä niin pitkään ku mahollista. Ahistaa muut ihmiset. Olen alkanu taas vähän kaunistelemaan asioita. En halua, että kukaan tietää, kuinka paha olla mulla on oikeasti. Huvittavaa tässä on se, että samaan aikaan mun pään sisällä huutaa ääni, että se haluaa tulla kuulluksi. Silti en usko sitä ääntä, annan vain vähän sille periksi sanomalla ihmisille, että ei mulla nyt ihan mahtavasti mene, mutta en tosiaan sano, millanen helvetti minun sisällä pyörii joka päivä ja yö.

Jos ennenkin olen nukkunu huonosti, niin nyt on tällanen erittäin huono unikausi menossa; valvon öitä ja joinaki öinä ku nukun niin nukun sen 1-3h, seki on sellasta katkonaista helvettiä, että varmaan todellisuudessa nukun jonkun 1h. Unilääkkeet ei väsytä. Yöt menee sitten tämän paskan pohtimisessa ja itkemisessä. Lyön itteäni tai viiltelen. Pidätän hengitystä, yritän saaha itteni kuolemaan ihan miten tahansa.

Minun itku-viha-suru-masis-mitkä lie puuskat on niin saakelin voimakkaita, että en tiä, miten tulen niitten kanssa toimeen. Ihme, että olen enää hengissä. Ne muuttuu päivä päivältä voimakkaimmiksi.