Tässä on nyt menny edelleen huonosti. Vajoan koko ajan vain syvemmälle tähän kaikkeen paskaan. Olen täysin epäonnistunu ihmisenä. Haastan, tai no en haasta, mutta teen silleen etten mieti yhtään mitä sanon, ja kun vituttaa joku pieni asia niin tietäättäni vihjailen siitä just esim toteamalla että eipäs vittu kiinnosta yhtään.
Edelleen tavallaan en haluais, että mulla ois yhtään kaveria. En millään jaksais tätä kauheaa draamaa, missä elämä silloin pyörii ko on kavereita. Kaikenlisäks oon tunnevammanen, en oikeesti välitä enää kenestäkään vittuakaan, en vain jaksa. Ja miks mun pitäis välittää henkilöstä x, joka ei kuitenkaan välitä minusta, tai siis sillee et en saa tunteilleni ja teoilleni vastinetta. Ja jos saisinki jotain, niin se olis pelkkää kurapaskaa.
Ahistaa muuttaa uudelle paikkakunnalle opiskelemaan, missä tunnen vain yhen tyypin. Ahistaa, et kerkeenkö hommaa kämpän kuukaudessa, jaksanko käydä koulua, saanko kavereita, vihataanko mua, miten alkaa sujumaa uuen terapeutin kanssa vai alkaako sujumaan ollenkaan jneeeeeee.....
Jos voisin päättää, kuolisin just tällä hetkellä ja mahdollisimman tuskaisesti. En osaa enää olla mitenkään päin, en muista ees millo oon nukkunu viimeks. En myöskään muista milloin ois ollu päivä ilman viiltelyä.
En enää halua elää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti