Haluaisin vain kuolla. Kaiikki "kaverit" laittaa yhtäkkii välit poikki ja alkaa vihaamaan mua. Miksi kaikki hylkää nyt minut ko tarttisin niitä? Mikä minussa on vikana ja mitä minun pitäs muuttaa itessäni, että oisin parempi kaveri ja ylipäätään ihminen? Miksi vitussa ees sellaset ihmiset jotka dissaa mua kuitenki merkkaa mulle enemmän ku ite merkkaan ittelleni...
Haluaisin, etten ois itelleni täys nolla ja ajattelis, että olen turha, mutta en osaa olla ajattelematta sitä, koska sehän on vain totta. Olen pilannu kaikkien minun läheisten elämät ja olen täällä vain teille kaikille taakkana, sullekki kuka tätä ikinä lukeekaan..
Masennus on pilannu minun elämän ja minut ihmisenä, mutten enää pääse pois tästä masennus/ahdistus/itsensä vihaamis -ympyröistä. Tuntuu, että synnyin tähän ja tulen kuolemaan tähän.
En ole muistanu ottaa kaikkia lääkkeitä, mutta se on ihan sama, koska ei lääkkeet auta vittuakaan. Ainoastaan olen syöny säännöllisesti unilääkettä ja sitäki reilusti yli määrätyn määrän.. Silloin tällöin olen muistanu ottaa masennuslääkettä, mutta ahistuslääkkeet unohtuu jatkuvasti. Tuntuu, että sen suhteen olen pettäny lääkärit ja niittenki luoton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti