Moi. En ole taas ikuisuuksiin saanu aikaan kirjottaa tänne. Viime kirjotuksen jälkeen tässä on tapahtunu paljon kaikkea, suurimpana koulun alottaminen, joka on sujunu odotettua paremmin. Oon joka viikko päässy ees yhtenä päivänä kouluun. Mul on kevennetty lukujärjestys, ja mun pitäis 3 krt/vko käyä koulussa, mutta sellasta viikkoa ei oo viel tullu vastaan. Hyvänä viikkona oon päässy 2krt kouluun, mutta surullisen useana viikkona pääsen vain kerran, kuten tällä viikolla. Haluaisin päästä sen 3krt/vko, mutta mun olo on suoraansanoen koulussa ja muutenki aikas paska. En saa nukuttua öisin tai sitte nukun ihan liikaa. Nyt on ollu läsnä tämä, että pakenen pahaa oloa unen maailmaan ja nukun yleensä n. 12-14h ja oon silti väsyny. Koulussa mulle tulee mieleen mun yläasteajat ja se, kui paska olla mulla oli silloin. Vielä mulla ei ole niin huono olla ko silloin, mutta tuntuu, että sitä kohti ollaan menossa.
Toinen aika iso asia tapahtu täs pari päivää sit ku tapasin lääkäriä. Mulle tehtiin lähete kunnon aikuispuolen psykiatriselle polille. Oon siitä jo pidempään kyselly, mutta oon tyytyny tohon nuorisopuoleen. Lääkäri itse otti asian puheeksi ja sano, että voisin hyötyä siitä enemmän ku heidän avustaan. Haluaisin vaihtaa lääkitystä, mutta kuulemma sitä vois pohtia jos pääsen sinne aikuispuolelle sen alan oikeesti ammattilaisten kans. Syön kyllä ainaki toistaseksi viel nuita lääkkei mitkä mulle on määrätty, mut se tympii mua jo aika pahasti, et en tiiä tuunko lopettaa ne ennen ku lääkitystä ehditään pohtia.
Kolmas asia, mua ei oikeestaan ees tää ota päähän yhtään, koska oon edelleen elossa ja tavallaan enemmän ookoo ku ennen. Mun exä laitto välit poikki. Se eka yö oli mulle tosi paha, olin festareilla ja venasin junaa yön pimeydessä ja vaa hajosin sinne Hämeenlinnan juna-aseman penkille. Se oli kesän, tämän vuoden, varmaan yks koko elämäni pahimmista öistä. Mut mulla on ihan hyvä olla ilman häntä, vaikka en voi sitä kieltää, ettenkö kaipais sitä et ois joku, kelle puhua ja kuka kuuntelis. Mulla ei vittu oo enää ketään. Oon kaikki kaverisuhteet joko kussu ite tai ne tyypit on kyllästyny muhun. Haluisin vaa, et mul ois ees yks tyyppi, kelle vois puhua kaikesta ja kuka ois vaan ja kuuntelis ja halais eikä lähtis pois. Oon myös miettiny sitä, et hommaisin sen kissan, jos se parantais mun kaipuuta ihmisii ja läheisyyttä kohtaan.
Haluaisin vain nyt tällä hetkellä tappaa itteni. Mul on aika monta suunnitelmaa, mut en osaa päättää, mikä ois sellanen, minkä voisin toteuttaa. Oon vaa tällä hetkellä tosi hajalla. Mietin kuolemaa joka päivä ja yö. Mulla vaan on silti viel niin paljon asioi, jotka pitäs järjestellä ennen ku voi kuolla. Kaipaan kaveria. Kaipaan elämää, mut musta tuntuu, et mul ei oo enää toivoa. Ja jos totta puhutaan mulla ei nyt oo motivaatioo parantuu tästä vitun masennuksesta. En halua parantua, haluan vain kuolla.
