Moi. Minua ahistaa ihan vitusti. En tiiä mistä tää taas tuli, mulla menny niin tasasesti muutama viime viikko... Oikeestaan ainoa vastoinkäyminen viime aikoina on ollu transpoli ja se, että ne potki mut pihalle sieltä, kuulema liian sirpaleista elämää. Luulen, että oikea, tai ainaki yks syy, on se että olin saamassa muunsukupuolisuuden diagnoosia ja no, jotku on varmaan viime aikoina lukenu transpolin toimintamallista muunsukupuolisia kohtaan.. Kuitenki, sanoivat, että vuoden päästä voi hakea uudella lähetteellä ja sen aion tehä. Vituttaa, ahistaa ja surettaa toi niiden toiminta.
En tajua. Mulla oikeesti meni viime viikot ihan hyvin (jos ei oteta huomioon, etten ole nukkunu hyvin). Tämäki päivä meni suht hyvin; kävin päivätoiminnassa ja salillaki, mutta nyt illalla iski yhtäkkiä kauhea ahistus ja halu satuttaa itteeni. En oo sitä tehny ehkä n. 1,5-2kk. Haluaisin viiltää, tai polttaa ihoa, ihan sama, kunhan tuntis kipua. Yritän parhaani oikeesti olla satuttamatta itteeni, mutta tällä hetkellä se tuntuu tosi vaikealta. Ei mulla oikeesti oo aikaa nyt tämmöselle paskalle ololle, pitäis saaha niin paljon kaikkea aikaan ja sosialisoitua päivittäin. Oon tosi yksin tän mun olon kans, en voi puhua tästä ku en tiiä miks mulla on paska olla.
Oon viime aikoina vaan ollu koko ajan menossa, ehkä se on yks syy, miks nyt tää paska levis käsiin. Oon nähny kavereita, käyny keikoilla ja salilla, joka päivä on jotain, ei oo sellasta päivää ettei mulla ois mitään. Ehkä oikeesti vaan tarvisin sitäki välistä. Onhan mulla illat vapaana viikolla, mutta ei se ilmeisesti riitä.
Musta tuntuu kans, että kaverisuhteet kusee huolella. Oon huono ihmissuhteissa. Osaan sössiä kaiken aina lopulta. Mua pelottaa, että jään yksin.
Ehkä mua stressaa tuleva vuosiki ko en tiä, mitä tulee tapahtuun ja mitä tuun tekee. Mulla loppuu saikku ja jälkihuolto, koulu pitäs alottaa, mutta sitä ennen mua yritetään tyrkyttää kuntouttavaan työtoimintaan, josta en ole yhtään innoissani. Toisaalta tiiän, että on pakko ottaa jotain askeleita, jos haluan päästä eteenpäin tässä elämässä enkä vaan junnata paikoillani. Uus kämppä pitäis löytää, mutta helpommin sanottu ku tehty. Kela pommittaa liian kalliista vuokrasta ja se ahistaa mua.
Vastasin tän tekstin aikana ilmeisesti siihen, mikä voi olla tän olon syynä. Se ei kuitenkaan nyt auta. Haluan edelleen satuttaa itteäni. Haluaisin kans vain nukkua tän olon pois, mutta ei mua väsytä nyt yhtään, itkettää vaan sikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti