Tosiaan, melkein kahden vuoden kaverisuhde ilmeisesti sitte päätty justhiinsa. Oli pakko avata kone ja yrittää aiheesta saaha omia ajatuksia vähän kasaan.
Se kaverisuhe alko liian voimakkaasti ja hyvin, että ois se pitäny jo siinä vaiheessa arvella, että ei tämä tule kantamaan kauan. Sinänsä sääli, että tämä kaverisuhe loppu, koska oli se valehtelematta yks elämäni antoisimmista kaverisuhteista. Olin niin varma, että se ois meant to be, mutta ihminen on erehtyväinen.
En voi vain syyttää toista osapuolta, koska tiiän, että minussa on paljon vikkaa ja on paljon asioita, mitä oisin voinu tehä/ajatella toisin, mutta fakta on se, että riitaan tarvithaan kaksi.
Sen kaverisuhteen alamäki alko siitä ko tämä toinen päätti muuttaa toiselle paikkakunnalle. Siinä vaiheessa mulle tuli ekat merkit, että voi olla, ettei tämä tule kestähmään kovinkaan kauaa enää. Se on niin eri tilanne, aluksi asutta samala paikkakunnala, näettä tyyhliin joka päivä jne. Sitte yhtäkkiä toinen ilmottaaki muuttavansa kuukauen sisään pois. Olin silloin ihan vitun romuna, miksen nyt ole yhtä pahasti? Syy voi olla se, että olin jo silloin kerran liian romuna monta kuukautta pelkästään sen muuton takia, niin nyt tämä kaverisuhteen menettäminen ns. toiseen kertaan ei ole niin paha, en tiiä onko siinä mithään järkeä. Vai onko syy se, että en ole vielä jotenki sisästäny koko asiaa. Mene ja tiiä.
Kuitenki, sain tuosta kaverisuhteesta niin paljon hyvää elämääni ees sen hetken ajaksi. Nyt tuntuu taas vähän siltä, että elämällä ei loppupeleissä ole mithään merkitystä ja ihan hyvin vois vain kuola pois. Vitun huvittavaa, huomaatteko, kuinka nopeasti mulla mielialat vaihtelee... Ehkä tätä on parempi nytte vähän miettiä mielessä ja mennä kohta nukkummaan. Tämä vähänenki teksti, mitä ulos sain itestäni autto vähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti